TRADITIONAL | SK PART 2

Hello! Hieman kuumehöyryinen ja punanenäinen tyyppi täällä hei. Ajatelin jatkaa Korean muistelojani Soulin katukuvien kautta, ennen kuin uppoudumme ruokaan. Melkein en malttanut olla laittamatta ruokakuvia tähän jo, mutta maltti on kuulemma hyväksi. 

Perinteinen ja kuuluisa tulivat tutuiksi sanoiksi tuolla matkalla. Veikkaan, että osa syy on Korean historiassa. Etelä on rakentanut lähes kaiken mitä ympärillämme näimme 61 vuodessa.Yläpuolen naapurinhan me kaikki tiedämme, joten syyt ja seuraukset lienee selviä. Jos siis matkaat Samsungin, LG:n ja Hyundain maahan, suosittelen Koreoiden Sota museota. Suuri museo kattaa sisälleen kaiken 4D-kinoa myöten. Museot ovat yleisestkin valtavia ja asettelu on mielenkiintoinen. Käväisimme myös parissa muussa museossa, mutta tämä jäi vahviten mieleeni. 

Kunnioitan Etelän nousujohteista polkua. Heillä on maailman korkeimpiin lukeutuvat pilvenpiirtäjät, maailman suurin tavaratalo, kuvottavimpiin ruokiin lukeutuvat elävät mustekalat -maistettu, suurin kirkko jne..

Upean vehreä Korea pysyi piilossa meiltä, sillä matkasimme keskellä talvea. Uskonkin näkymien olevan aivan erilaiset kuvitellen puut ja puistot vihreinä. Tämä matka oli elämyksellisesti ja kulttuurillisesti sellaista luokkaa, että annoin anteeksi ruskeille oksille. Olivathan he yrittäneet piilottaa niitä paikoin runsaalla jouluvalo varustuksella. 

Arkkitehtuurin näkökulmasta Suomessa suojellaan kaikki rakennukset, että kaikki voivat sitten varmasti tulevaisuudessakin ihastella 70-luvun saavutuksia. E-korean ulkoasu on uusi. Vanhoja rakennuksia ei erinäisistä syistä ole voitu suojella, joten suurin osa näkymästä on upo uutta. Lukuunottomatta muutamaa Japanin ajoilta jäänyttä maamerkkiä, Yliopistoja riittää, ja ne jakautuvatkin omiksi alueikseen. Ennen matkaa mietin suuntaavani Souliin vaihto-oppilaaksi seuraavaksi syksyksi. Alla kuvasssa komeilee Ewha-Universityn rakennuksia. Maahan sulautuva kirjasto kattoi sisäänsä kauppaa, leipomoa, silmälasiliikettä ja ties mitä! Mitä ikininä voisit kesken opsikelupäivän kaivata, löytäisit sen kampukselta. Paikka vaikutti kivalle ja tyylikkäälle. Varsinaisen kampuksen ulkopuolella on ravintoloita ja kauppoja. Tässä tapauksessa vahvasti suunnattu naisille ja opiskelijan budjetille. Jep, Ewha aiemmista tiedoistani poiketen, on suunnattu vain naisille. Ja niin suunnitelmani muuttuivat tässä kohtaa. No ei vaan, muutos tuli paljon myöhemmin. :D 

Tämä niiskuttaja jatkaa unien maille. Pahoittelut mahdollisesta epäjohdonmukaisuudesta, tämä pää kun on vain täynnä limaa.

Kysymyksiä matkaan liittyen saa esittää! Ja toiveita mistä postailla. Luvassa ainakin juttua ruuasta ja Jejun saaresta. Olisiko Must Visit places in Soul - kohdelistalle tarvetta?

// Titi

TO THE EAST TO THE SOUTH | PART 1

Hei

Aika lentää ja niin lensin minäkin muutama kuukausi takaperin. Muistan sen kesäpäivän, kun asfaltti poltti jalkapohjiani ja luuri kourassa päätimme ystäväni Hannan kanssa, että lähdemme erilaiselle ja mielenkiintoiselle matkalle. Malttamattomana ja epäuskoisena seisoin Helsinki-Vantaalla Tapaninpäivänä.

Moni ihmetteli kohteemme valintaa ja saimme kuulla perinteiset vitsit naapuririidoista. Talvinen Etelä-Korea tarjoili viimaa, karuutta, ihmisiä, eksotiikkaa ja satoja ellei tuhansia selfie-keppejä. Kokemuksia. Arkea ja perhe-elämää. 

Kerron matkastamme palasina, vaaleanpunainen Ivana Helsingin päiväkirja karttanani. Kyllä, kirjoitin matkapäiväkirjaa ja arvatkaa onko tämä laiska bloggaaja siitä nyt kovin kiitollinen!

Selvittyämme yhdeksän tunnin lennosta meitä odotti vastassa ystäväni Inky. Viime tapaamisestamme oli kulunut jo 3,5 vuotta, joten siinä me toistelimme samoja ihmettely fraaseja varmaan monta tuntia.

Tämän ihanan ja hauskan ystävän saimme tulkiksi, oppaaksi, hotelliksi, matkatoimistoksi, yllättäjäksi, kokiksi... No, mutta ennen kaikkea hyväksi seuraksemme! Vieläkin hymyilyttää ja tulee ikävä Inkyä, kun näitä kuvia katselee. Inkyn ansiosta matkamme oli mielnkiintoinen ja erilainen. Pääsimme sujahtamaan E-korean paikalliseen kulttuuriin aivan erityisellä tasolla. Hänen perheensä otti meidät sydämellisesti vastaan ja kuljetti meitä milloin minnekkin. 

Kuvat kuvaavat hyvin ensimmäisen päivän tunnelmaa, noin 38 tuntia putkeen valvoneet suomalaisneidit olivat illan edetessä aika harmaita. Mutta silti sitä valvoi vain lisää, lukuun ottamatta metro pilkintää. Kuka sitä nyt lennon aikana nukkuu, jos edessä on jotain näin kiinnostavaa?

Blogi heräilköön talviunestaan Korean muistojen kera. Näyttää sille, että muut projektit ja koulu ovat menneet näppäimistön edelle. Aurinko ja kevät saattavat tuoda uutta energiaa myös tälle saralle. Sitä ne tekivät jo kodille ja mielelle. Nähdään.

Anjohasejoo!

Titi