PALATAAN ASTIOILLE

Hellurei!

Pääkaupungin hulinasta palattu. Samat jutut yllättävät joka kerta, mikä siinä onkin, dementia? Tahdissa pysyvät askeleet, kalojen määrä ja kilometrit. Kuinkas siellä menee, matkasitko muotojen perässä Messukeskukseen vai tarkastatko uusimmat tulokkaat erinäisten sivujen kautta? Minä matkasin, ja voin omasta puolestani kertoa, että paperiset tai pilviset sivut olisivat melkein riittäneet. Noh, melkein, sillä sydämmessäni sykkii messuilija. Ehei, ei se kynien hamstraaja. Tai no, ihan vähän, vai oliko ne ne karkit. Kummasti ovat vähentyneet vuosien saatossa nuo lahjukset.

Asiaan vai mitä. Habitare ei siis pompautellut yllätyksillä päähän, enemminkin nosti orvon fiiliksen esiin. Oma ehdoton Habitareen menon syy on muotoilullinen; uusien tulokkaiden katastus, kilpailutuloksien tutkinta ja muut speliaalit kokoelmat. Harmistutti kovasti tuon mielestäni mielenkiintoisimman osion kutistuminen.Eikä esillepanokaan saa minulta papukaija merkkejä. Noh, mutta ei takerruta moisiin. On ilo, että meillä Suomessa järjestetään moiset messut. Ja on onni, että Ruotsi on naapurissa. ;) Ja sekin, ettei Masku ole vallannut aivan koko hallia, jäihän sieltä tilaa myös Vepsäläiselle. Sateleepas nyt tikkuja nenään. Pahoittelut.

Hyvä seura pelasti messut. Joten ei huolta tylsistymisestä sänkyjen tai krumeluurejen äärellä. Viikonloppuni oli suloinen. Ihmiset te olette suklaata. Kahvit join erinäisissä seuroissa, kuten tässä, Cafe Kokossa Katajanokalla. Peukut, suosittelun merkiksi! Meno oli melko rauhallinen siihen nähden, että puhumme entisistä Oululaisista. Nuokuin, ja menetin sosiaalisuuteni pikkukakkosen jälkeen joka ilta. Siltikin, sain paljon, paljon kaikkea mitä ikävöidä jo nyt. Aijajai, ehti sitä öisin vajota vaikka mihin syvyyksiin, elämän kysymyksiin.  Hyvä kahvi, parempi mieli. Sillä tähän viikkoon. Jännään viikkoon! Kupposet sille.

// Titi

FLASHBACK

SUNNUNTAI KIRPPIS

Saavuin Helsinkiin samaan aikaan kun viimeiset selvittelivät tietään kotiin ja ensimmäiset hipsivät töihin. Jälkimmäisiä ei ollut paljoa, lähes juurikaan, sillä oli sunnuntai. Minä ja matkalaukku herätimme ystäväni, jonka kanssa jopa tuohon järjettömään aikaa olisi riittänyt höpötettävää. Juuri ja juuri maltoimme kuitenkin sulkea silmät ja torkahtaa hieman.

Herättyämme parin tunnin päästä, suuntasimme kohti Kattilahallin kirppistä. Tälläisiä pihakirppiksiä olikin jo ikävä. Ai, että. Mukaan tarttui yksi paita ponikuvioinnilla.

Oletko löytänyt jo tiesi kesän kuumimmille kirppiksille? Vihjeitä otetaan vastaan! :)

Yötä.

// Titi

AIVAN KUJALLA

Palataan vielä menneeseen kesäretkeeni. Siihen joka sijoittui aika pitkälti Kallion kujille. Minä ja kaksi hyvää ystävääni päätimme tavata lauantaina aamutuimaan (okei no yhdeltätoista..) yhteisen aamupalan merkeissä. Päädyimme syömään brunssia Kujaan. Kuja sijaitsee Hakaniemessä, tarkemmin kerrottuna Hakanimenkatu 7:ssä.. Ihastelin useaan otteeseen rennon tyylikästä sisustusta, vaikkakin päädyimme täydellisen sään houkuttelemana ulos syömään. Ja voi kyllä, suosittelen tätä paikkaa! Brunssi oli kattava, erikoinen ja laadukas. Lautaselle sai simpukoita ja jänniä salaatteja. Lomakkoa tämä kyllä koetteli ( niin kuin brunssit aina opiskelijalle), mutta oli sen arvoista. Ja mikäpä parasta, jälkkäriksi sai paistaa vohveleita. Ihan minun paikka siis.

En suunnitellut sen suuremmin kirjoittavani tästä, mutta mielestäni paikka oli loisto, ja suosittelun arvoinen! Asiakaspalvelu oli hyvää ja letkeää. Kuvaaminen jäi vähälle, sillä keskityin ilmeisesti syömiseen harvinaisen sujuvasti. Brunssit on kyllä mainio keksintö. Juuri sopiva tälläisille nuorille, jotka valvovat myöhään ja kiirehtivät aikataulujensa perässä. Onnistun aina kirjoittamaan reissuni täyteen merkintöjä ja matkan loppu tulee aina yhtäkkiä, yllätyksenä. Onneksi aina tulee uusia reissuja, uusia kohtaamisia. Nytkin taskussa polttelee kahdeksan euron löytö; Onnibussin yömatka kohti merta ja sen seikkailuja.

Miten sun kesä sujuu?

On tälläisten brunssien eteen tehty töitäkin. Ja näiden reissujen. Naurankin välillä, kuinka säästän kaiken mahdollisen matkustamiseen. Se on tämä kesä ja tämä matkamieli. Töissä olen nauranut itselleni ja saanut muutkin nauramaan kommelluksilleni. Kuunnellut lasten huvittavia kommentteja, kuinka kaikki tässä kaupassa on niin ihanaa ja jännää. Ja kuinka kaikki sopisi meille kotiin. Nuo on kyllä niitä arjen helmi-hetkiä. Purra hammasta ettei purskahda nauruun. Hupaisaa viikkoa sinne kans! :)

// Titi

KOIRAN UNTA

Sleep, food and music. That´s where good chilling days are made off. Happy Saturday!

// Titi

KESÄ JA MANSIKAT

Juuri noin minäkin olisin tehnyt. Istahtanut eväsretkelle. 

Tässä viikon takaisia aunringon säteitä sadepisaroiden keskelle. Viisi-vuotias ystäväni kertoi, että nyt on kevät ja seuraavaksi tulee kesä. Miksi, eikö kesä ole nyt? Kysyin ( aikuiset kysyy tyhmiä kysymyksiä, don´t ask me why..) "Koska sitten tulee syksy ja sitten talvi." Jäin hieman vielä hämilleni tästä logiikasta, mutta säiden perusteella yhdyn pikku-herran ajatuksiin. Odottaen sitä kesää ilman talvitakkia. Vaikka on se tuo sadekin kaunista. Ikkunan läpi katsottuna.

// Titi

TÄYDELLISEN SÄÄN PÄIVÄ

Heissan!

Viime vierailustani täällä onkin kulunut jo viikko. Olen saanut nauttia vauhdikkaista vapaapäivistä, joissa arvostettiin ruokaa ja seuraa enemmän kuin unta. Vr:n vihreä sävy on jälleen kerran tullut tutuksi. Onni junalla matkatessa on se, että voi katsella lampaita ja järviä ajamatta niiden perässä ojaan. Mutta aikaahan tuo vaunussa istuminen vie, vaikka olisi kuinka pendoliino.

Viikonloppuna istuin kahdella, useamman tunnin mittaisella brunssilla ja tapasin ystäviä yllin kyllin. Aika ei silti tuntunut riittävän kaikkeen, ja lähtiessä meinasi itku tulla kuin pikkulapsella, joka revitään karkkikaupasta. Niin kovasti sitä olisi tahtonut jäädä.  

Ensisijaisesti nautin ihmisten seurasta. Toissijaisesti kaivoin kameran esiin, joka niin monena hyvänä hetkenä jäi kuitenkin laukkuun. No, mutta tärkeimpiähän ovat ne sisään talletetut muistot, vaikka tästä kuvaamisesta niin tykkäänkin.

Kaveri käväisi söpössä pikku kahvilassa, josta sai runon, joka sopii hyvin mun krooniselle matkamielelle.

Tuo yllä komeileva tiilitalo on jäänyt minulta aivan huomiotta ennen. Helsinki syttyy ihan uuteen kuosiin kesäisin. Cafe Köket oli rantautunut Hakaniemen rantaan ja tori vilisi ihmisiä ja monenmoista tarjontaa. Lauantain kruunasi täydellisen sää, jossa pitkähihaiset saivat kyytiä. Sunnuntain sade yritti palauttaa idyllisen Helsinki-kuvani maanpinnalle, juuri sopivasti ennen lähtöä. Onnistuiko, en ole aivan varma.

Haikeana, mutta onnellisena nousin pikajunan kyytiin ja nukahdin yön hämäryyteen.

// Titi