SYYSKUUN HEHKUA

Iltaa. Sellainen sopivan haikea, mutta odottava fiilis. Syyslomani lähestyy auttamattomasti loppuaan. Vaikka myönnetään; aloin jo kaipailla omia koloja ja menoja. Niitä arjen juttuja, jumppineen ja ruotsin tunteineen (vai oliko se sittenkin lämmöneristyksen laskenta, en tiedä kumpaa on enempi ikävä..) 

Ei vaan, tämä lösöily alkaa jo kyllästyttämään, ja sehän on vain hyvä. Siksi onkin sopiva juhlistaa tätä viimeistä loma-iltaa jakamalla ikuisuus sitten lupaamiani hää-kuvia (sorry!)

Syyskuun 6. päivä he sanoivat tahdon. Jännittyneinä. Parasta oli olla vastassa näkemässä ne helpottuneet, mahdottoman leveät ja onnelliset hymyt, kun he vihdoin tallustivat yhdessä kohti tulevaisuutta ja kamerani linssiä. Siinä meni omatkin poskipäät tiukoiksi. Yllä komeilee bestman ja alla kaunis kaaso.

Häät olivat persoonalliset monella tapaa. Onnistuneesti persoonalliset. Illan kruunasi tämä "kimpun" heitto. Pehmeä, sydänpaidalla varustettu olkapää sai kyytiä ja löysi uuden kodin. Ensi kerralla taas hieman arkisemmissa kuvioissa. Ehkä.

// Titi

VALOA KOHTI

Viikonloppuna kamera heilui metsissä ja lavalla. Räpsi varpaiden polkiessa tahdin. Kuvasin ReStart tapahtuman, jossa jälleen kerran havahduin, että vitsit tää kuvaaminen on mun juttu. Siellä jengin seassa hiiviskellessä tuli se fiilis, tiedättehän, että nyt oon (niiiin) elossa. Tekemässä jotain mistä nautin ihan kympillä, Samalla tuli myös huomattuja juttuja, joita tarvitsee vielä kehittää ja oppia. Sitä varten on tuo Kolbyn opus, joka kertoo aika hyviä saloja, suosittelen löytämään Suomalaisesta. Sopivaa iltalukemista, sen verran tiheää tavaraa. 

Ja on se hip-hopista diggaavan Hannan seurakin tehnyt tepposensa vuosien saatossa.

// Titi

PALATAAN ASTIOILLE

Hellurei!

Pääkaupungin hulinasta palattu. Samat jutut yllättävät joka kerta, mikä siinä onkin, dementia? Tahdissa pysyvät askeleet, kalojen määrä ja kilometrit. Kuinkas siellä menee, matkasitko muotojen perässä Messukeskukseen vai tarkastatko uusimmat tulokkaat erinäisten sivujen kautta? Minä matkasin, ja voin omasta puolestani kertoa, että paperiset tai pilviset sivut olisivat melkein riittäneet. Noh, melkein, sillä sydämmessäni sykkii messuilija. Ehei, ei se kynien hamstraaja. Tai no, ihan vähän, vai oliko ne ne karkit. Kummasti ovat vähentyneet vuosien saatossa nuo lahjukset.

Asiaan vai mitä. Habitare ei siis pompautellut yllätyksillä päähän, enemminkin nosti orvon fiiliksen esiin. Oma ehdoton Habitareen menon syy on muotoilullinen; uusien tulokkaiden katastus, kilpailutuloksien tutkinta ja muut speliaalit kokoelmat. Harmistutti kovasti tuon mielestäni mielenkiintoisimman osion kutistuminen.Eikä esillepanokaan saa minulta papukaija merkkejä. Noh, mutta ei takerruta moisiin. On ilo, että meillä Suomessa järjestetään moiset messut. Ja on onni, että Ruotsi on naapurissa. ;) Ja sekin, ettei Masku ole vallannut aivan koko hallia, jäihän sieltä tilaa myös Vepsäläiselle. Sateleepas nyt tikkuja nenään. Pahoittelut.

Hyvä seura pelasti messut. Joten ei huolta tylsistymisestä sänkyjen tai krumeluurejen äärellä. Viikonloppuni oli suloinen. Ihmiset te olette suklaata. Kahvit join erinäisissä seuroissa, kuten tässä, Cafe Kokossa Katajanokalla. Peukut, suosittelun merkiksi! Meno oli melko rauhallinen siihen nähden, että puhumme entisistä Oululaisista. Nuokuin, ja menetin sosiaalisuuteni pikkukakkosen jälkeen joka ilta. Siltikin, sain paljon, paljon kaikkea mitä ikävöidä jo nyt. Aijajai, ehti sitä öisin vajota vaikka mihin syvyyksiin, elämän kysymyksiin.  Hyvä kahvi, parempi mieli. Sillä tähän viikkoon. Jännään viikkoon! Kupposet sille.

// Titi

SUKLAAKAKKUA JA ONNEA

Hei!

Pahoitteluni pitkästä hiljaisuudesta. Koulu hurahti käyntiin ja viikonloppuni sisälsi häät ja yllätyssynttärit. Yhtä makeutta, kahvia ja kauneutta siis. Huhhhuh.

Nyt ehkä voi jo huokaista? Huuu...hh. Juhlahumun täyteinen viikonloppu on ottanut veronsa. 70-200 mm:n putkella tähtääminen käy urheilusta ja kyykyt paljastuivat sunnuntain reisissä. Onnellisena ja ehkä jopa onnistuneena on ilo palata alkavaan viikkoon. Tekisi mieli vain istua photarin äärellä ja katsella pariskunnan hehkua. Te olette upeita, eihän tässä muu kuin hymyily auta! Onnea N&M! pus. 

Palaudun arjen äärelle pikkuhiljaa. Hitaasti. Tälläiset tehtävät kuten häiden kuvaaminen on parhautta, sillä juhlien tunnelma pysyy näkökentällä vielä hetken. Ah, eikö häät olekin mahtava juttu? Moneenko onnistuit sujahtamaan tänä kesänä? Minulle nämä olivat ihka ainoat ja hyvin onnistuneet sellaiset. Ensi kesää odotellessa tai sitten sitä seuraavaa...

Letkeää viikkoa! Minä suhahdan Habitareen perjantaiksi, joten luulempa, että tämä viikko vierähtää nopeasti valotuksen ja värien syövereissä, ilmeitä ihmetellen.

// Titi

MISTÄ SÄ UNELMOIT?

Puhalla ja toivo. Niinhän me aina lapsena tehtiin ja piha oli kuin voikukkameri, äidin mieliksi tietenkin. Tätä palleroa yritin puhaltaa saadakseni hienon kuvan. Kamera toisessa ja kukka toisessa kädessä räpsin kuvia ja puhalsin samaan aikaan. Varmaan aika huvittava näky, kun yritän edesauttaa voikukkien vallankumousta. Tuloksena kuvia nurmikosta, pyykkitelineestä ja ties mistä. Mitä sitten toivoin, kun näin kovasti puhalsin?

Toivoa saatoin Swedish Hasbeensejä ja aurinkoisia vapaapäiviä. En kuitenkaan tyytynyt vain niihin vaan päätin ihan todenteolla alkaa unelmoimaan. Suuria unelmia. Pysähtyä kysymään itseltäni mistä oikeen unelmoin. Oikeasti. Ja kyllähän minulla niitä unelmia riittää, olenhan unelmoija.

Mistä todella unelmoin? Ja mitä unelmia tavoittelen ja miten? Tässä minä olen edelleen, tuon kysymyksen äärellä. Taitaa olla aika päivittää unelmia ja haaveita. Siellä on paljon hyviä, pysyviä etappeja, joista en luovu. Mutta osaa täytyy päivittää ja muotoilla hieman kulmista. Tilaa löytyy myös uusille unelmille. Saas nähdä mihin tämä pohdinta johtaa, mutta yhdessä päivässä sitä ei ratkota. Unelmat syntyvät kahvikupposen äärellä, keskustelujen hiomana ja bussi matkojen inspiroimana. Nämä unelmat kypsyvät öisin ja rakentuvat päivisin. Vaikkakin koen, että olen unelmieni kanssa oikealla polulla, ei tuulettaminen voi pahaa tehdä.

Saatoinpa toivoa talliretkeä, puhaltaessani tuota voikukkaa. Ja saatanpa sellaisen jo ensi viikolla saada. Onnellinen minä. Pienistä asioista se elämä koostuu, mutta suuria on lupa tavoitella. Pitääkin, mutta uskallatko? 

Heitän tämän pallon nyt sulle, mistä sä unelmoit? 

Uskalla unelmoida ja suunnata niitä unelmia kohti. Helpommin sanottu, kuin tehty.

// Titi

We´ve got this flower here which you can blow and wish. Well, that´s what we did as we were kids. So much fun but as you can guess, by blowing out the yard was filled by these flowers whole summer. Mum liked. I picked one up on the other day and blew out. I tried to save a photo out of the situation but found it impossible. I had a camera in the other hand and the flower on the other. Me trying to blow and picture at the same time, ended up with pictures of everything else than a flower.. Well, guess my oneman-photographing skills need some practice or then this just needed a friend to help..

Anyway, if I was so hardly trying to picture the wishing tradition, what did I wish then?

I could wish for a sunny days off, Swedish Hasbeens or a trip to Iceland. The question about wishing went a bit more deeper than those. I started to think what I dream about? What are the dreams I am focusing on and giving an effort to make them happen? 

I am still in front of that question. I have some good dreams and plenny of them I will keep. Some of them I have to fix and update. My head is full of broken sentences and pictures. Thinking. There is room for new dreams too. I am looking forward to see where this dreaming-update-thinking will go. Dreams are born with a cup of coffee, through many conversations and on a quiet moments. I pray, I will get my eyes fixed to the right goal. Sometimes we need to stop and fix the bike and check out the map. That´s where I am now. Even I feel I am on a right path and my dreams are quite rooted, this check is needed.

Little things make life lovely but we´ve got a permission and promise to dream. Be brave enough to dream big. Be brave enough to give time for your dreams to come true. 

Throwing you the ball, what do you dream about?

VUODEN SORSA

Löysimme aarteen kävellessämme pitkin kallaveden rantaa. Pieniä sorsan poikasia vilisti vinhaa vauhtia meitä pakoon. Taisimme olla pelottavia valtavine varjoinemme heidän viidakkonsa yllä.



Joko olisi aika taas raottaa sitä sisustuspuolta. Kunhan saan taas auringon kaverikseni, napsin muutamia koti- kuvia hieman tasoittamaan näitä sorsallisia syrjähyppyjä.

Ihanaa viikonloppua ihmiset! Minä kipaisen töihin ja sieltä odotetulle ja tämän kesän ensimmäiselle kesäretkelle! Jihuu!

// Titi

THOSE MOMENTS YOU PRESS PAUSE