ARJEN PALAPELI

Sandaalipäivä keskellä syksyä. Arjen pieni ilonpilkahdus. Maanantai aamu, jolloin maito oli loppu, eteinen kuin viidakko, jossa ovet tappelevat keskenään ja kengät ovat keskellä kehää. Valitse siinä sitten muita kuin ne ainoat tiellesi eksyneet nahkaiset, mutta vilpoiset kaverit. Koti kaaoksessa, mieli pohdinnassa, kalenteri kiireessä.  Viittauksia arjesta ja sen estetiikasta. Tänä samana maanantai aamuna raahasin jakkaran ja korkkarit vanhaan tehtaaseen sekä päätin, että sunnuntaina on aikaa pitkälle aamupalalle. Hymyä ja valoa.

// Titi

Ps. Tämä hylly sisälmyksineen löytyy aiemmin mainitusta Cafe Kokosta. Tuolta hyllyltä löytyi myös pitäjien hääkuva.

I wore sandals on this Monday even I´ve declared fall already. This Monday was the day when - every mornings absolute save - milk has expired weeks ago, your home is a big mess, the only shoes you can get from the mess are those summer kinds and your mind is somewhere else. Everyday life has its everyday adventures. During this exact morning I took my high heels and a bench and went to an old factory. This very same morning I decided to have some time to sleep inn and make time for a long breakfast. Weekend, I already whisper you. It´s gonna be good. x

Ps. You´ll find this shelf in Cafe Kokko. 

PALATAAN ASTIOILLE

Hellurei!

Pääkaupungin hulinasta palattu. Samat jutut yllättävät joka kerta, mikä siinä onkin, dementia? Tahdissa pysyvät askeleet, kalojen määrä ja kilometrit. Kuinkas siellä menee, matkasitko muotojen perässä Messukeskukseen vai tarkastatko uusimmat tulokkaat erinäisten sivujen kautta? Minä matkasin, ja voin omasta puolestani kertoa, että paperiset tai pilviset sivut olisivat melkein riittäneet. Noh, melkein, sillä sydämmessäni sykkii messuilija. Ehei, ei se kynien hamstraaja. Tai no, ihan vähän, vai oliko ne ne karkit. Kummasti ovat vähentyneet vuosien saatossa nuo lahjukset.

Asiaan vai mitä. Habitare ei siis pompautellut yllätyksillä päähän, enemminkin nosti orvon fiiliksen esiin. Oma ehdoton Habitareen menon syy on muotoilullinen; uusien tulokkaiden katastus, kilpailutuloksien tutkinta ja muut speliaalit kokoelmat. Harmistutti kovasti tuon mielestäni mielenkiintoisimman osion kutistuminen.Eikä esillepanokaan saa minulta papukaija merkkejä. Noh, mutta ei takerruta moisiin. On ilo, että meillä Suomessa järjestetään moiset messut. Ja on onni, että Ruotsi on naapurissa. ;) Ja sekin, ettei Masku ole vallannut aivan koko hallia, jäihän sieltä tilaa myös Vepsäläiselle. Sateleepas nyt tikkuja nenään. Pahoittelut.

Hyvä seura pelasti messut. Joten ei huolta tylsistymisestä sänkyjen tai krumeluurejen äärellä. Viikonloppuni oli suloinen. Ihmiset te olette suklaata. Kahvit join erinäisissä seuroissa, kuten tässä, Cafe Kokossa Katajanokalla. Peukut, suosittelun merkiksi! Meno oli melko rauhallinen siihen nähden, että puhumme entisistä Oululaisista. Nuokuin, ja menetin sosiaalisuuteni pikkukakkosen jälkeen joka ilta. Siltikin, sain paljon, paljon kaikkea mitä ikävöidä jo nyt. Aijajai, ehti sitä öisin vajota vaikka mihin syvyyksiin, elämän kysymyksiin.  Hyvä kahvi, parempi mieli. Sillä tähän viikkoon. Jännään viikkoon! Kupposet sille.

// Titi

SUKLAAKAKKUA JA ONNEA

Hei!

Pahoitteluni pitkästä hiljaisuudesta. Koulu hurahti käyntiin ja viikonloppuni sisälsi häät ja yllätyssynttärit. Yhtä makeutta, kahvia ja kauneutta siis. Huhhhuh.

Nyt ehkä voi jo huokaista? Huuu...hh. Juhlahumun täyteinen viikonloppu on ottanut veronsa. 70-200 mm:n putkella tähtääminen käy urheilusta ja kyykyt paljastuivat sunnuntain reisissä. Onnellisena ja ehkä jopa onnistuneena on ilo palata alkavaan viikkoon. Tekisi mieli vain istua photarin äärellä ja katsella pariskunnan hehkua. Te olette upeita, eihän tässä muu kuin hymyily auta! Onnea N&M! pus. 

Palaudun arjen äärelle pikkuhiljaa. Hitaasti. Tälläiset tehtävät kuten häiden kuvaaminen on parhautta, sillä juhlien tunnelma pysyy näkökentällä vielä hetken. Ah, eikö häät olekin mahtava juttu? Moneenko onnistuit sujahtamaan tänä kesänä? Minulle nämä olivat ihka ainoat ja hyvin onnistuneet sellaiset. Ensi kesää odotellessa tai sitten sitä seuraavaa...

Letkeää viikkoa! Minä suhahdan Habitareen perjantaiksi, joten luulempa, että tämä viikko vierähtää nopeasti valotuksen ja värien syövereissä, ilmeitä ihmetellen.

// Titi

BELOVED COTTAGE LIFE

Hei! Saako vielä fiilistellä mökki kuvilla? Kajota kesäalbumiin. Tuo mökkiviikonloppu kameraoppaiden ja papupelin kanssa oli loisto, vailla huolen häivää. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että opuksien opit käyttöön ja tulta kohden! Ainakin tuon pitkän putkeni kanssa, koen olevani kuin mikäkin jäniksen metsästäjä. Morsian ja jänis, kumpikin valkoisissa, eikös se oo.... Joo ei mennä tähän.



Tälläisissä maisemissa unohtuu itäeurooppa, halvat juustot ja tulivuoret. Tälläisissä maisemissa voi vain hengittää ja tuijottaa. Näitä kuvia katselen unohtaakseni kiireen. Tämä viikko on täynnä kivoja juttuja aika runsaalla kädellä kauhottuna. Koulukin on tullut mukaan kuvioihin, joten hyvästi pitkät aamut (iltavuorot) ja tekemisen puute.

Onnellinenhan sitä on, että on koulu ja tekemistä. Minulle se sopii ja pieni kiire saa minut vain eloon. Joten hyvä näin. Miten siellä? Millä keinoin vältät stressin?

// Titi

FOREST HIDING

Metsäretken saldoa. Puhdasta ilmaa. Naavaa. Onnellinen koiruus.

// Titi

INSPIRED OF WORKING

Heipä Hei!

Minun sormia on houkutellut tulla tänne sanomaan HEI. Paljon olisi juteltavaa ja muistikortillinen kuviakin on kertynyt. En ennätä kauaa rupatella, sillä untakin olisi hyvä saada vilpoisen kirppispäivän päätteeksi. 

En silti malta olla hiljaa, kun kerran tänne itseni päästin. Minuun on iskenyt järjestelykuume. Tein tavoitteen, että järjestän kaikki kaappini kesällä. Noh... tuota noin. Vissiin pitää asettaa uusi etappi... En kuitenkaan aivan luuseri ole ollut, vaan tein edistyksellisen aloitteen ja raahasin kassillisen laatikoita Ikeasta. Nyt vain tarvitaan se tavaroiden laatikoiminen ja pois heittäminen. Inspiraation vahvistukseksi tässä muutama kuva, unelmieni työtilasta. Vitsit muuten tälläinen inspiraatio kuvien lajittelu kertoo paljon itsestä ja omasta mausta. Yleensä inspiskuvia etsii eri projekteihin, jollekkin toiselle. Pitkästä aikaa pysähdyin omien mieltymyksieni äärelle. Hauskaa. En kyllä ole yllättynyt tuloksesta, mutta pitäisi vissiin pelkän Pinnailun sijasta päivittää miellekarttaa.  

Siellähän ne, ikuiset ystäväni: Musta, valkoinen ja kulta. True love.

Kupariahan siellä. Nam. Ja paljon tilaa ja kaunit seinät. Haluaisin suuren työhuoneen, jossa on paljon vapaata lattia tilaa. Unohtamatta suurta pöytää. Haluan eroon työpöydän härpäkkeistä ja sille kertyvistä pinoista. Tämän hetkinen todellisuuteni vastaa alempaa kuvaa. Mitä ikinä teenkin, teen sen lopulta olohuoneen lattialla. Työpöytäni on kohtuu iso ( Ikean Melltorp), mutta se kerää vihkokasoja, kirjapinoja, lappuja ja lippuja, kyniä, villakoiria...Apua! Se myöskin sijaitsee pienessä makuuhuoneessani, joka on jo valmiiksi liian pieni. Siksi päädynkin olkkariin, sillä jokin siinä on, tiedättehän, että luovuus vaatii avaruutta. Tilaa. Vai mitä? Ketään kohtalon toveria kuulolla? Vai löytyykö joku, joka mahtuu projektiensa kanssa pienelle kirjoituspöydälle, ahtaaseen nurkkaan? Jos löytyy, ilmianna itsesi! Haluan kaveriksesi. Ihan vain oppimaan tuon pienuuteen mahtumisen. ;)

Kaikki keinot pohdittuani, ainut ratkaisu olisi pienempi pöytä. Koska makuuhuoneeni laajentaminen vaatisi jo isompia toimia. Asunnon ostamista ja silleen (ei muuten huono idea!) ...  Priorisoin kuitenkin pöydän suuruuden sen viemän tilan edelle. Joten jättiläinen pysykööt paikallaan.   

Tämä taitaa lähennellä realiteettia. Tuollainen ruutuverkko olisi makea ja kätevä. Nämä mielessä unten maille. Menehän sinäkin. Huomenna alkaa taas koulu! Kuinka jännittävää ja hauskaa. Päätimme Emilian kanssa aloittaa lukuvuoden uudella innolla ja marssia rakennukselle jo paria tuntia ennen varsinaista alkua. Iltakahvit taisivat sekoittaa päämme. Ja onhan sitä Herra Rhinoa ollutkin jo ikävä. Ja rakas Laser. Joo, odotan, odotan aamua. Eilen sanoin haikeana hyvästit keltasiniselle asulleni, kesän loppumisen merkiksi. Tätä sunnuntaita saattoi kutsua kesälomakseni. Hyvä sellainen se olikin. Palataan pian!

// Titi

Kuvat : 1 | 2 | 3 | 4 | 5

SAILING TO THE AUTUMN

Heissan! 

Olen pannut merikille, että syksyn tummat värit valtaavat ihmisten kodit, mielet ja ennenkaikkea blogit. Apua! Paniikki. Ei, ei, ei, hyvänen aika, on vasta kesä. Eikö niin? 

Huomasin olevani ainoa, jonka päässä soi  vielä linnunlaulu, iholla paistoi aurinko ja joka kuvitteli talsivansa varvastossuissa kouluun parin viikon päästä. Todellakin kuvittelin. Luulin, että kun työt loppuu, alkaa kesä. Tai siis jatkuu. Totuus kuitenkin valkeni minullekkin tässä, vaikkakin reilusti jäljessä verrattuna seuraamiini bloggareihin tai kavereihini. Se iski suoraan nenääni; kaunis ja ihana syksyn tuoksu. Aivan tuosta noin vain. Se oli odottamassa minua, kun astelin töistä bussille. Bussissa tuoksui hyvä hajuvesi, mutta pihalla leijui kaunis syksyn tuoksu. 

Kai se on myönnettävä. Nöyrryttävä siihen, että helteet ovat takanapäin. Ja koulu-arki edessä. Lempeä on tämä syksyn alku, kun noin ystävällisesti ja hyvän tuoksuisesti tuli. Ei harmittanut kävellä sateessa kotiin, sillä olihan syksy. Ja sade kuuluu siihen, tietysti. Taidanpa alkaa kaveerata itsekin noiden tummien sävyjen kanssa, kömpiä viltin alle ja kaivaa kalenteri takaisin pölyttymästä.

Te jotka olette varmastikin aloittaneet syksyilyn jo viikkoja sitten, kertokaahan kuinka olette valmistautuneet alkavaan arkeen? Onko hyviä vinkkejä kalenteriksi?

Lämpöistä viikonloppua! Tämä neiti suuntaa viikonlopuksi mökille. Olen koko kesän odottanut mökkeilyä, joten tämä olkoon vielä kesä-viikonloppu. Aion unohtaa muutamaksi päivää nämä syyspuheet. Ensiviikolla sitten ;).

// Titi