Hellurei ihmiset! Sitä on palattu keski-leveyksille turvallisesti peiton alle. Täältä käsin on hyvä avata näiden kuvien takana liikkuvaa tarinaa.
Erään vaeltaja-kaverini inspiroimana ja ruotsin tuntien loputtomuuteen tuskastuneena sain idean. Idean toteuttamiseen nappasin kaksi hyvää ystävääni, joiden kanssa suuntasimme viikonlopuksi pohjoiseen. Ihan ei mennyt kuin Strömsössä tämä reissu. Jos aiempia reissujamme muistelee, tämä olisi ollut enteiltävissä. Emme aivan vaeltaneet reiteillä, vaan mielummin ylitimme ojia hyppien, löytäen itsemme mökkien pihoista, odottaen sitä kiväärillä varustettua mökkihullua. Sumu-ystäväisemme oli piilottanut maisema-näytöksen verhonsa taakse. Mitä sitä Lapissa maisemista niin...
Tämä retki oli kaikenkaikkiaan onnistunut. Seurani takasi sen. Nauroimme tälle kaikelle etukäteen, hetkessä ja jälkikäteen. Vieläkin naurattaa, kun näitä palasia kokoaa yhteen. Kerrytimme hieman kilometrejä ja paikkasimme menetettyjä kiloja eväillä. Ystävieni sukat olivat kuin sienet sateella, enkä kuullut nirahdustakaan. Tälläisten tyyppien kanssa vaeltaminen, ei siis voi olla kuin hupaisaa vaikka kuinka kujalla oltaisiinkaan. Kiitos Hanna ja Leea. Olette aarteet.
Ruotsin tunnit jatkuvat taas ensi viikolla. Mitähän sitä sitten keksii?
// Titi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti