JEJU ISLAND | AURINKOA JA MANDARIINEJA

Lensimme tunnin verran Soulista aivan korean eteläkärkeen, Jejun saarelle. Saari on 73km pitkä ja 69km leveä, eli sen ehtii kiertää muutamassa päivässä. Saari kätkee sisäänsä jos minkälaista museota, nalle-karhuista afrikkalaiseen taiteeseen.

Kaunis saari tarjoaa myös upeita näköalapaikkoja ja luontoa. Löysimme Soulista sattumalta Jejun info kopin, josta ystävälliset matkaoppaat pakkasivat karttoja, kirjoja ja suklaata matkaamme.

Maistoimme paikallista herkkua, kalakeittoa ja mielettömän makeita mandariineja. Saari on syntynyt tulivuoren purkauksen seurauksena, joten laavan ja veden yhteistyö oli hienoa. Kaunista tuo hiilen harmaa pinta. Aurinko paistoi ja olimme (ainakin kuvissa) ilman takkia. Uskomaton sääero lämmitti matkalaisia. Soul -8 Jeju +10:een.

Kipusimme portaita pitkin tulivuoren huipulle. Mainoksissa tulivuoren suu oli vihreä, joten mainosten uhrina unohdin vuodenajan ja suuntasin vehreä mielikuva silmissäni kohti huippua. Haha.

Tämä koko Korean matka osoitti, että teini-ajan reilaajat eivät ole enää yhtä nuukia. Maksoimme jopa sisäänpääsystä metsään, jonne ajoimme taksilla. Tässä vaiheessa matkaa pieni väsymys oli hiipinyt silmäkulmiimme eikä metsän ihastelu tuottanut aivan yhtä suurta intoa kuin korealaisille seuralaisillemme. Oli ihana nähdä, kuinka innoissaan pääkaupungin asukit olivat metsästä ja lähdevedestä. Ymmärrettävää, sillä Soul ei metsiä asukeilleen tarjoile. 

Jos matkaat Koreaan, suosittelen ehdottomasti suuntaamaan tälle saarelle. Meiltä jäi välistä vaellus Hallan vuorelle, joka muuten iloksemme näyttäytyi pilvien seasta juuri saapumispäivänämme sekä bucket listaltani varjoliito. Liian suuri tuulisuus ei sallinut jälkimmäistä riemua. Ensi kerralla sitten. 

Jejulta matkasimme Busaniin, toiseksi suurimpaan kaupunkiin, jonka keskustassa komeili maailman suurin tavaratalo. Busan paikkasi menetettyjä uudenvuoden ilotulituksia ja rantamaisemaa. Busanin ilmapiiri oli rento ja siellä olisi ollut mukava viettää aikaa enemmänkin ja paremmalla vireystilalla.

Etelä-Korean mielenkiintoisuus saattaa viedä minut sinne vielä joskus. Saan olla erittäin kiitollinen, että seuranani oli ihanat matkaajat. Ja, että toinen heistä oli paikallinen, jota ilman emme olisi osanneet suunnata läheskään niin moneen paikkaan.

Souliin mars, ihmiset.

// Titi

SOUL LOVE

Fiilistelen vielä hetken Soulia. Kaupunkia, jonka sykkeessä tanssimme suurimman osan matkastamme. Hiihdimme kiltisti ystäväni perässä, sillä tietämyksemme Soulista oli minimalistinen.



Nousimme näköalatornin ja toimistorakennuksen huipuille. Pasilan tv-tornia muistuttavan Namsan Towerin huipulta aukeaa Soul kokonaisuudessaan. Kun taas 63 Bulding sijoittuu kaupungin keskelle, jonka ylimmästä kerroksesta näkee kuinka auringonlasku piirtää raidat pilvenpiirtäjien kylkiin. Ylhäältä otetut kuvat ovat juuri tuosta toimistorakennuksesta. Kummatkin hissiajelut maksavat, joten jos toinen pitäisi valita, valitsisin 63 Buildingin. Kyseinen taivaan hipoja oli muistaakseni Soulin viidenneksi suurin..? En pysy enää laskuissa, sillä vierailumme aikana rakenteilla oli vaatimattomasti korkein maamerkki.

Soul on sekoitus kansainvälisiä merkkejä ja heidän omaa vahvaa perinnettä. Katukauppiaat ovat tiivisti vierekkäin esitellen tuotteitaan erilaisten laulujen ja lorujen kera. Se ken on saanut julkkisasiakkaan vetää pisimmän jonon. Huvittuneena tästä, päädyimme itsekin erääseen jonoon etelän kaupungissa, Busanissa. Veikkaan, että sama ideologia pätee myös pääkaupungissa. Julkisuus on ihmellistä, ainakin korealaisista. Ei siis auta naureskella tälle, kun on kerta itsekin jonottanut tuntemattoman julkisuus episodin vuoksi jotain paikallista, perinteistä, kuuluisaa herkkua.

Katukauppiaiden herkut eivät ole hinnalla pilattuja, joten suosittelen rohkeasti maistamaan. Shoppailua voit harrastaa monessa paikkaa, mutta yksi suosituimmista kaduista on Myeongdong. Jos Gangnam Style kiehtoo, suuntaa Gangnamin kalliin maineen saavuttaneelle alueelle. Alue on täynnä kauppoja ja kulutusintoisia nuoria, juuri sitä kaikkea mistä kappale irvailee. Ja älä erehdy lausumaan, kuten allekirjoittanut Gangnamia Kankanina - raiskattu.

Wonien setelinippu saa itsesi tuntemaan rikkaaksi, sillä yksi euro pyörii päälle tuhannessa wonissa. Kaupat ovat auki ilta yhdeksään, joten voit huoletta sivistää (lue - kuvailla museon lattioita) itseäsi päivän museoissa ja turisti nähtävyyksissä. 




Ja tietysti mieltäni ilahdutti kansallismuseon Tee mestan valaisimet.

Uuteen viikkoon mars.

// Titi

ON A RIDE | FOLK VILLAGE

KOREAN FOOD

Ruoka. Kahden viikon aikana saimme maistaa laajan repertuaarian erilaisia enemmän tai vähemmän perinteisiä korealaisia ruokia. Jokainen suupala oli yllätys ja saatoit vain arvata oliko kyseessä makea, suolainen, vai jotain siltä väliltä. Pakko kai se on tunnustaa, etten ole paras ruokamaistelija. Ylitin itseni päivittäin näiden kahden viikon aikana, sillä tiesin, että ennakkoluulot tuottavat vain ongelmia. Voin myöskin tunnustaa suosittelevani korealaista ruokaa, varsinkin kasvis puolta. Aasialainen ruoka yleisestikin on mielestäni hyvää, mutta veikkaan että nämä merilevän ystävät vievät tällä hetkellä korkeimman korren omassa makumaailmassani.

Kippoja ja kuppeja on pöytä täynnä ja kaikki noukkivat puikolla samoista astioista. Länsimaalaisuutemme oli sen verran ilmiselvää, että meille usein tuotiin haarukat, vaikka kuinka olisimme vannoneet puikkotaitojemme nimeen. Ystävämme ei kuitenkaan ollut yhtä vakuuttunut taidoistamme. Hänen sanoin, ruokailun tulee olla nautinto, ei suoritus tai harjoite. 

Pöydässä on aina tarjolla  kimchiä, joka on maan alla ( suomeksi kellarissa) liemessä muhinut kasvis. Kylmä, toisinaan pinkki. Kimchille on omistettu museo ja sen historiaan pääsi käsiksi jo ihan Korean kansallismuseossa ja historiallisessa kylässä. Iso juttu, tämä kimchi. 

Ruoka on edullista, ainakin kotimaan hintoihin verrattuna. Illallisiin saa upotettua helposti rahaa jos haluaa, mutta kadut ovat täynnä pieniä ravintoloita, joiden ateriahinnat vaihtelevat neljästä kahteentoista euroon. 

Kummallisimmaksi suupalaksi koitui ns. elävä mustekala. Elävän mustekalan lonkerot katkaistaan, jolloin lonkerot ovat toki kuolleita, mutta niiden hermot saavat palaset vielä sätkimään pitkän aikaa. Imusolmut tarttuvat kivasti kieleen ja poskiin, ellet ole nopea puremaan. Tuijotin puikkojeni päässä olevaa kaveria sen verran kauan, että sen elintoiminnot alkoivat jo huomattavasti hiipua. Suosittelen silti kokeilemaan. Tämä on heille normaali ruoka, joten en suosittele liian äimisteleviä ilmeitä lonkeroita ihmetellessäsi. Kokeiltu, ei havaittu kannattavaksi ilmeilyksi.

Punapapusose on myös sellainen hillo, minkä pystyt valitsemaan missä tahansa sisälmykseksi. Se yllättää raa´an pullan sisällä, jäätelön lisukkeena ja Cafe latten makuna. Omia makuhermojani se ei hellinyt, mutta ehkä sinä löydät siitä uuden elämyksen.

Ruuasta voisin varmasti jatkaa loputtomiin, uudenvuoden yllätys keittoihin ja kalatikkuihin, mutta menkää ja syökää. Ainiin, Korean barbeque! Uudenvuoden ruuaksi nautimme lihaa, joka käärittiin suurikokoisille lehdille ja sisään tungettiin kaveriksi mm. tulista kastiketta ja sipulia. Pöydän keskellä on grilli, jossa lihat paistetaan itse.

Oma Top 3 Korea Food 

Kimbab - sushia vastaava, mutta ilman raakaa kalaa,

Bibimbap - ikäänkuin salaatti, joka on sekoitettu yhteen, lisätty kastike ja mahdollisesti riisiä. Oikeastaan tämä herkku voi sisältää mitä vain.

Korean Barbeque - Vaikka liha oli läskistä, nautin ihan vain siitä, että sain päättää mitä lehdelleni tulee. Tiesin mitä suuhuni laitoin. Sain valita tulisuus asteen. Nauttia keräilystä. Viimeisimpinä päivinä sitä arvosti yksinkertaisuutta.

Voinen todeta makuhermoni melko suomalaisiksi. En haluaisi sitä myöntää, mutta yksinkertainen on edelleen mielestäni kauneinta ja maukkainta. Vaikka Bibimbap väittää toista.

Suomen arkea, täällä idässä sataa lunta. Mielestäni pyöräily kuuluu kevääseen ja kesään, joten päätin sitten aloittaa tänään.

Heidå,

Titi

                                           

TRADITIONAL | SK PART 2

Hello! Hieman kuumehöyryinen ja punanenäinen tyyppi täällä hei. Ajatelin jatkaa Korean muistelojani Soulin katukuvien kautta, ennen kuin uppoudumme ruokaan. Melkein en malttanut olla laittamatta ruokakuvia tähän jo, mutta maltti on kuulemma hyväksi. 

Perinteinen ja kuuluisa tulivat tutuiksi sanoiksi tuolla matkalla. Veikkaan, että osa syy on Korean historiassa. Etelä on rakentanut lähes kaiken mitä ympärillämme näimme 61 vuodessa.Yläpuolen naapurinhan me kaikki tiedämme, joten syyt ja seuraukset lienee selviä. Jos siis matkaat Samsungin, LG:n ja Hyundain maahan, suosittelen Koreoiden Sota museota. Suuri museo kattaa sisälleen kaiken 4D-kinoa myöten. Museot ovat yleisestkin valtavia ja asettelu on mielenkiintoinen. Käväisimme myös parissa muussa museossa, mutta tämä jäi vahviten mieleeni. 

Kunnioitan Etelän nousujohteista polkua. Heillä on maailman korkeimpiin lukeutuvat pilvenpiirtäjät, maailman suurin tavaratalo, kuvottavimpiin ruokiin lukeutuvat elävät mustekalat -maistettu, suurin kirkko jne..

Upean vehreä Korea pysyi piilossa meiltä, sillä matkasimme keskellä talvea. Uskonkin näkymien olevan aivan erilaiset kuvitellen puut ja puistot vihreinä. Tämä matka oli elämyksellisesti ja kulttuurillisesti sellaista luokkaa, että annoin anteeksi ruskeille oksille. Olivathan he yrittäneet piilottaa niitä paikoin runsaalla jouluvalo varustuksella. 

Arkkitehtuurin näkökulmasta Suomessa suojellaan kaikki rakennukset, että kaikki voivat sitten varmasti tulevaisuudessakin ihastella 70-luvun saavutuksia. E-korean ulkoasu on uusi. Vanhoja rakennuksia ei erinäisistä syistä ole voitu suojella, joten suurin osa näkymästä on upo uutta. Lukuunottomatta muutamaa Japanin ajoilta jäänyttä maamerkkiä, Yliopistoja riittää, ja ne jakautuvatkin omiksi alueikseen. Ennen matkaa mietin suuntaavani Souliin vaihto-oppilaaksi seuraavaksi syksyksi. Alla kuvasssa komeilee Ewha-Universityn rakennuksia. Maahan sulautuva kirjasto kattoi sisäänsä kauppaa, leipomoa, silmälasiliikettä ja ties mitä! Mitä ikininä voisit kesken opsikelupäivän kaivata, löytäisit sen kampukselta. Paikka vaikutti kivalle ja tyylikkäälle. Varsinaisen kampuksen ulkopuolella on ravintoloita ja kauppoja. Tässä tapauksessa vahvasti suunnattu naisille ja opiskelijan budjetille. Jep, Ewha aiemmista tiedoistani poiketen, on suunnattu vain naisille. Ja niin suunnitelmani muuttuivat tässä kohtaa. No ei vaan, muutos tuli paljon myöhemmin. :D 

Tämä niiskuttaja jatkaa unien maille. Pahoittelut mahdollisesta epäjohdonmukaisuudesta, tämä pää kun on vain täynnä limaa.

Kysymyksiä matkaan liittyen saa esittää! Ja toiveita mistä postailla. Luvassa ainakin juttua ruuasta ja Jejun saaresta. Olisiko Must Visit places in Soul - kohdelistalle tarvetta?

// Titi

TO THE EAST TO THE SOUTH | PART 1

Hei

Aika lentää ja niin lensin minäkin muutama kuukausi takaperin. Muistan sen kesäpäivän, kun asfaltti poltti jalkapohjiani ja luuri kourassa päätimme ystäväni Hannan kanssa, että lähdemme erilaiselle ja mielenkiintoiselle matkalle. Malttamattomana ja epäuskoisena seisoin Helsinki-Vantaalla Tapaninpäivänä.

Moni ihmetteli kohteemme valintaa ja saimme kuulla perinteiset vitsit naapuririidoista. Talvinen Etelä-Korea tarjoili viimaa, karuutta, ihmisiä, eksotiikkaa ja satoja ellei tuhansia selfie-keppejä. Kokemuksia. Arkea ja perhe-elämää. 

Kerron matkastamme palasina, vaaleanpunainen Ivana Helsingin päiväkirja karttanani. Kyllä, kirjoitin matkapäiväkirjaa ja arvatkaa onko tämä laiska bloggaaja siitä nyt kovin kiitollinen!

Selvittyämme yhdeksän tunnin lennosta meitä odotti vastassa ystäväni Inky. Viime tapaamisestamme oli kulunut jo 3,5 vuotta, joten siinä me toistelimme samoja ihmettely fraaseja varmaan monta tuntia.

Tämän ihanan ja hauskan ystävän saimme tulkiksi, oppaaksi, hotelliksi, matkatoimistoksi, yllättäjäksi, kokiksi... No, mutta ennen kaikkea hyväksi seuraksemme! Vieläkin hymyilyttää ja tulee ikävä Inkyä, kun näitä kuvia katselee. Inkyn ansiosta matkamme oli mielnkiintoinen ja erilainen. Pääsimme sujahtamaan E-korean paikalliseen kulttuuriin aivan erityisellä tasolla. Hänen perheensä otti meidät sydämellisesti vastaan ja kuljetti meitä milloin minnekkin. 

Kuvat kuvaavat hyvin ensimmäisen päivän tunnelmaa, noin 38 tuntia putkeen valvoneet suomalaisneidit olivat illan edetessä aika harmaita. Mutta silti sitä valvoi vain lisää, lukuun ottamatta metro pilkintää. Kuka sitä nyt lennon aikana nukkuu, jos edessä on jotain näin kiinnostavaa?

Blogi heräilköön talviunestaan Korean muistojen kera. Näyttää sille, että muut projektit ja koulu ovat menneet näppäimistön edelle. Aurinko ja kevät saattavat tuoda uutta energiaa myös tälle saralle. Sitä ne tekivät jo kodille ja mielelle. Nähdään.

Anjohasejoo!

Titi