Iltaa. Sellainen sopivan haikea, mutta odottava fiilis. Syyslomani lähestyy auttamattomasti loppuaan. Vaikka myönnetään; aloin jo kaipailla omia koloja ja menoja. Niitä arjen juttuja, jumppineen ja ruotsin tunteineen (vai oliko se sittenkin lämmöneristyksen laskenta, en tiedä kumpaa on enempi ikävä..)
Ei vaan, tämä lösöily alkaa jo kyllästyttämään, ja sehän on vain hyvä. Siksi onkin sopiva juhlistaa tätä viimeistä loma-iltaa jakamalla ikuisuus sitten lupaamiani hää-kuvia (sorry!)
Syyskuun 6. päivä he sanoivat tahdon. Jännittyneinä. Parasta oli olla vastassa näkemässä ne helpottuneet, mahdottoman leveät ja onnelliset hymyt, kun he vihdoin tallustivat yhdessä kohti tulevaisuutta ja kamerani linssiä. Siinä meni omatkin poskipäät tiukoiksi. Yllä komeilee bestman ja alla kaunis kaaso.
Häät olivat persoonalliset monella tapaa. Onnistuneesti persoonalliset. Illan kruunasi tämä "kimpun" heitto. Pehmeä, sydänpaidalla varustettu olkapää sai kyytiä ja löysi uuden kodin. Ensi kerralla taas hieman arkisemmissa kuvioissa. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti