JOULU KAHVEET

Vuosi on hyvä päättää kahvittelu kuvaan, eikös? Kiitän mä tästä vuodesta teitä, luku-innostanne ja joistakin ovelista kommentoinneista. :)

Jännityksellä ja uusilla ideoilla kohti ensi vuotta. Palataan siis tammikuussa. Tämä leipuri pakkaa suklaat ja jättää Suomen hetkeksi taakseen.

Thank you for all of you sweet readers! My blog year will be ended with coffee, obviously. This lady will leave Finland behind for a little while and see you in January. Lovely and great New Year!

// Titi

MERRY HAPPY GREAT

Valo syttyi, kun selasin pinterestiä. Kauniit, sisältä valkoiset ja suklaalla kuorrutetut Bon Bonit kiilsivät silmissäni. Kookos ja suklaa. Ah. Ja eikun tuumasta toimeen, hankin condensoitua maitoa venäläisillä etiketeillä kauniisti kehystettynä, suklaata ja kookosta. Päätin vielä ottaa sovella-kortin ja lorauttaa limeä sekaan. Ja niin syntyi jenkki ohjeen mukainen taikina. 

Taikina ei koskaan hyytynyt, eikä se ollut yhtä lumen valkoista kuin kuvassa (edelleen unohdan photoshopin taiat ja uskon kuvien aitouteen) eikä edes hyvällä mielikuvituksella muuttunut palloiksi. Taikinaa oli pihalla, jääkaapissa, pakastimessa ja uunissa. Mikään ei auttanut sokerilientä. Noh, uuni teki siitä kovan, mutta palloja ei tullut. Ajatushan oli tärkein, eikös? Pyöräytin perinteiset fikat, kun aika loppui ja näitä en millään taiollani muuttanut palloksi. Ei tullut leivontablogia, ei. Kookospallojen ohjeen heitän, sillä näihin löytyy ainekset kaapista (tämä on vissiin se lause joka kuuluu heittää helppojen ohjeiden perään..)

KOOKOSPALLOT

2 dl Tomusokeria

1 rkl Vaniljasokeria

4 dl Kaurahiutaleita

2 rkl Kaakaojauhetta

100g Voita ( laitoin tosin itse, 50g ja onnistui hyvin..)

2 rkl vettä ( ja ripottelin tätä voin sijasta hieman enemmän..)

Olemme viimepäivät vääntäneet ruotsia sipoolaiseen tyyliin, joka toinen sana suomeksi, joten nämä kookospallerot sopivat hyvin teeman jatkeeksi. Opin reseptin eräällä Ruotsin reissulla, joten ehkä Bon Bonit olisivatkin olleet aivan liian amerikkalaisia..

Niinpä ihanaa, valkoista ja lempeää Joulua! 

// Titi

I made these Bon Bon´s with no success. To be honest, I´ve got no idea why they went wrong, but i tried all; freezer, fridge and oven.  If there is any Bon Bon specialists, please help me out. Before I figure out what went wrong I keep baking these easier coconut things, which I made for the very first time in Sweden, years ago. They are easy, I promise. Well, with these I wish you a lovely fun and peaceful Christmas! 

Hoho,

Titi

KUUSEN NEULASET

Kolmatta adventtia, kolme yötä jouluun on...

Inhoan tuota otsikon keksimistä. Aina yhtä ontuva ja hankala. Saa lähettää lahjaksi otsikko ehdotuksia. Nostaisin pussista otsikon ja kruunaisin sillä tekstin kuin tekstin. Sen kummempia sovittelematta.

Joulu on stipendien jako-aikaa eikös? Pitäähän minunkin päästä jakamaan omani. Neulasille voisi antaa kunniakoriste tunnustuksen 2014. Vaikuttaa sille, että ne sopivat mihin vain; lahjapaketteihin, kransseihin, kattaukseen, maljakkoon... Oksa teema on ilahduttanut tämän metsä-ihailijan silmää ja suunnittelen itsekin niiden tunkemisesta joka paikkaan. Ostimme juuri Serbiankuusen, jonka kaunis vihreä sävy ja leveät neulaset saivat meidät raahaamaan polon kaverin säkissä kotiin. Salaa ajattelin napsia pari ala oksaa ja koristella niillä pöydän.

Tämän tontun ajatukset ovat jo ulkomailla, joten joulu intoilu ei tänä vuonna ota syttyäkseen. Vielä on kolme yötä jäljellä.. Ehkä se riisipuuro sitten.

Joko toivottaa Hyvää Joulua armaat? Kiittää tästä vuodesta ja heittää hanskat hankeen. Pursuilla ideoita uutta vuotta varten ja jatkaa upottavia pohdintoja? Huomaattehan, minulla näyttää olevan kiire, kiire tapaninpäivään, jos oikein tarkkoja ollaan. Ja tämän piti olla se rauhoittumisen aika. Lopeta se hötkyily. Heti.

Jääköön vielä tuonnemaksi toivotukset. Saatan palata ruudun taakse vielä ennen varsinaista aattoa. Ellen uppoa hankeen, kuten ala-asteen kotimatkoilla tapasin. 

// Titi

Alin kuva: Pinterest

ETELÄN LÄMPÖÖ

Ehei, en ole suuntaamassa etelään. Ainakaan vielä. Otsikko viitatkoon ikuisuus sitten olleisiin Nacho Libreilyymme, joka nostatti huoneistoni lämpölukemat kattoon. Oli kiharat hiukset, kultaa, sinistä ja punaista sekä tietysti yli kulutettu diy-juttu: viikset. Tietysti piti hieman heilahdella (kukin tavallaan), sillä painimiseen tila ei antanut myöten. Tälläisiä epäjouluisia muistelmia täällä. 

We had the Nacho Libre party a long while ago. There was quite a lot nachos, blue, red and gold. I arrived to Winterland (read middle finland) yesterday after enjoying Helsinki for a week. There was no snow at all so I am quite happy about coming to this all white town.

Joo ja meitsi ei osannut päättää ollakko Nacho vai Ramses. Mielestäni näytän Jack Blackille jo ihan luonnostaan, joten ehkä kunnon Nachoksi pukeutuminen olisi ollut paikallaan. Haha, :D

Hasta  la vista,

Titi

Ja ei, emme vetäneet kaikkia nachoja Sarin kanssa kahdestaan. Vaikka siihen ehkä olisimme kyllä kyenneet, ei epäilystä. Kuvaaja kun sattui onnistumaan Sarin kohdalla.

KUOPIOO RAKENTAMASSA

Hyvää Itsenäisyyspäivää ihmiset!

Ja niin päättyi Mallinrakentamis-kurssi. Jälleen huomasin, että on nuo meidän luokkalaiset taitavia! Valitsimme kuopiolaiset rakennukset, joista väkersimme ryhmissä massamallin.

Päädyimme Tiian kanssa Kuopion luonnontieteelliseen museoon ja huolimatta kummankin syvästä suhteesta laseriin, valitsimme materiaaliksi saven. Vanha rakennus kun tahtoo olla kovin muodokas tornien huippuja myöten. Pääsimme museon omaan arkistoon, ja hyvin ystävällisen palvelun lisäksi kuulimme palasia sen historiasta. Massamallissa ei tarvitse olla muuta kuin rakennuksen massoittelu, jos ihmettelet töiden vaihtelevuutta yksityiskohtien suhteen.

Nämä saattaa nähdä jopa livenä Opistotien kampuksella ensi keväänä, jos hyvin käy. 

Itsenäisyyspäivä jatkukoon. Syöden ja sukuloiden. Tähän mennessä olen taistellut isänmaan puolesta, rakentanut legoilla uudenlaista arkkitehtuuria ja riepotellut pikkumiehiä myrsykyn lailla. Sekä yrittänyt ottaa valokuvia noista samaisista pikkuihmisistä (Huom, yrittänyt.) Tämä itsenäisyyspäivä ei ole ainakaan vauhditon tai kankea.

// Titi

KELTAISELLA LIPUKKEELLA HYVÄNTEKEVÄISYYTTÄ

Käytän todella harvoin roposiani pehmeään penkkiin ja suureen valkokankaaseen. Kuopio tarjoaa hyvin jos minkälaista korvaavaa leffa-toimintaa, jotka ovat opiskelija budjetilleni mieluisia. Sunnuntaina kuitenkin tein poikkeuksen, ja vilautin korttiani (jopa hyvin mielelläni) Finnkinon päätteelle. Vajaat 12 euroa hujahti leffaan ja samalla hyväntekeväisyyteen. Kyseessä on tietysti Autolla Nepaliin elokuva, joka kertoo kolmen herran matkasta pakettiautolla Suomesta Nepaliin. Leffasta saatu tuotto menee 100% hyväntekeväisyyteen. Projektin keräämillä rahoilla on saatu jo mm. uusi koulu kastittomille lapsille. Aikamoista!

Ja mitäkö pidin? No tykkäsin tietenkin! Tykkään dokumenteista ja tositarinoista yleensäkin, joten tästä tykkääminen ei ole yllätys. Lievä päänsärky hieman häiriintyi välillä heiluvan kameran tanssista, mutta se ei mielenkiintoista tarinaa haitannut. Elokuva inspiroi ja muistutti siitä, että unelmistaan voi todella tehdä totta. Unelmistaan joutuu maksamaan ehkä kovankin hinnan, mutta jos se on unelma, eikö se ole kaiken sen vaivan arvoista? Unelmat voivat toteutua suurempina kuin suunnittelit. Tämä elokuva väläyttää oivan esimerkin siitä. Monesti hyväntekeväisyys jättää etäisen tunteen -mitä minä muka voisin tehdä- fiiliksineen. Kaikki lähtee pienestä, uskosta ja sitoutumisesta. Suosittelen viettämään vajaat pari tuntia näiden miesten reissua seuraten, sillä olihan se inspiroiva ja uskomaton reissu. Lupaan naurua, jännitystä ja ehkä jopa kyyneliä jos oikein heittäydyt.

Lupaan jatkaa sinnikkäästi omien unelmieni kanssa eteenpäin. Lupaathan säkin?

// Titi

Kuva

KIRURGIA

IHAN ALKUUN APUA. Bloglovin ei taida näyttää kuvia ollenkaan, tai sitten näyttää väärinpäin? Kukaan muu huomannut tätä ongelmaa? Tabletti kääntää kuvat väärinpäin. Teknisiä ongelmia siispä, yritän perhetyä ja ratkoa niitä. Mutta kerro toki, jos omaat oivan ratkaisun tähän tylsään ongelmaan. Pahoitteluni tästä viasta. Vaikuttaa siltä, että vain perinteisen ruudun kautta katsottuna bloggailut näkyvät kohtuu normaalisti...

Silmäni ovat syksyn aikana löytäneet murretun vihreän sävyn, kutsutaanko sitä Mintuksi. Sävystä tulee mieleen sairaala, ne kirurgien vihreät paidat. Itse en ole sairaalassa aikaani viettänyt, joten kyseieen väriin ei löydy muistoja tai mielleyhtymiä ikävien sattumuksien seuraksena. Tämä väri on ujuttautunut ovelasti elämääni, sen kummemmin suunnittelematta.

Tujun vihreän takin löysin kirpparilta keväällä ja se on ollut lempitakki pitkin syksyä. Vieläkin sen pukee päälle tuolle hurjalle 500m koulutaipaleelle, joka tosin muuttuu pidemmäksi joulun jälkeen. Ei enää lounaita kotona, tasalta kouluun lähtöä tai unohtuneiden kamojen hakureissuja. Ainakaan yhtä nopealla juoksulla. Hassua, mutta Helsingissä matkani kodilta bussipysäkille oli nuo samaiset metrit, Pienet välimatkat, tykkään. 

SIVELTIMILLÄ METSÄÄ VIUHTOEN

Hei.

Ajelin kesän vapaapäivät pitkin maanteita. Huomasin eron, kun ylitin Keski-Suomen rajan Pohjanmaalle. Montakin asiaa on noiden kahden osan välillä, muttei mennä siihen juuri nyt. Metsäreunus oli kadonnut vierestäni. Avaruus. Ilmeisesti siitä peltojen autuudestakin voi nauttia? Kuulemma melko kovastikin. No, mutta kauneutta mielestäni ovat nuo puiden huiput jotka vetävät kiemuraista rajaa taivaan ja metsän väliin. 

Ajoin talveen syyslomallani. Teitä reunustavat metsät maalasivat upean mustavalkoisen maiseman Lappia kaasutellessani. Tartuin syksyn tumman vihreään öljyväriin ja sudin muutamia vetoja huolettomasti Jazzin ja Bluesin taustalla soidessa. Tälläiset inspiraatio iltapäivät ovat mainioita. Ja kerronpa vain, että aivan liian harvoin tulee heittäydyttyä noin taiteilijaksi. Maalauksesta saatan napata valmiin kuvankin vielä joskus. Kunhan minä, koti ja kamera olemme samassa paikassa sen pienen valoisan hetken päivästä. Ei masennuta, sillä jospa se lumi tulisi valaisemaan päiviämme. Tsemppiä teille, tai ainakin tälle valoa kaipaavalle. 

// Titi

Hi.

I love forests. In this case specially Finnish forests. I got the idea of the painting as a result of my car drives. Trees draw a green curve-line between sky and forest. I love the tops of these trees. I loved driving during the summer while having green forest beside me. While driving to Lapland a few weeks ago, there was a winter-like black and white forest on the edge of the road.  

I took a autumn dark green and tried to save the view of tops of the trees. Had jazz and blues playing background. Maybe you´ll get a picture of finished painting later, if my camera, my home and me get into the same place during the little time of a day when the light is up. Let´s see. Until that, I´ll enjoy cozy evenings with Glögi. Do so. 

// Titi

MARRASKUU

Heij då!

Talviunesta herättyäni hiivin jälleen tänne. No ei, talviuneksi noita viimeisimpiä viikkoja en kutuisi. Mutta mennään sillä termillä, sillä se kuulostaa niin kivalle. Alla pala blogihiljaisuuden aikana haukatusta kakusta. Kuvasin Idän Ihmeiden keikan Kuopiossa parisen viikkoa sitten. Peukut heille.

Tuntuuko teistäkin, että syksy vain kiitää kohti joulua? Tämä neiti tallustaa edelleen lenkkareissaan vaihdellen takkeja joka toinen päivä. Tajua sitten tätä ilmastoa. Nyt kohti vohveleita ja ystävää. Makiat sunnuntait sinnekkin!

// Titi



Hello! I´ve been running all over and quite far from blog. Little sorry. Here is a little taste of the cake I had during these past weeks. I photographed a finnish band called Idän Ihmeet. 

Christmas gifts are taking a space in my mind and while getting more organized life I think this is the time to start planning. How life is over there? 

PERINTÖKAHVIT

Ailahteleva mieli syksyn pimeydessä. Pohdintoja johtajuudesta ja ammatin merkityksellisyydestä. Myöhäisiä puhelumaratoneja etelään ja niiden tuoman toiveikkuuden iloa. Valokuvausta ja valvomista. Turhautumista ja tylsistymistä. Innostava kiipeilykokemus. Näissä tunnelmissa viimeiset viikot. Haaveillen matkustamisesta ja kietoutuen kuukauden joululoman onneen. Perintö kahvikuppeja unohtamatta. Mummini kupposet päätyivät syliini kesän lopussa.

Hörppiessämme hienostuneesti kahvia kukka-kupposista, Emilia taiteili pöytääni lisää kasvillisuutta. Ostin kesällä maalit ja vermeet vankassa aikomuksessani huitaista pois musta liitutaulu pinta. Liitu-pinta on ollut pöydässä seitsemän vuotta (pelotti laskea, sillä niin kauan olen asunut omillani..vanhako vaiko aikaisin muuttanut lintu?). Maali on palvellut siis useita vuosia ja sitä on suojannut lasi päällä. Siirsin lasin pois maalausurakan tieltä, mutta tässä sitä ollaan syyskuusta asti piirrelty pöytään ahkerammin kuin koskaan viimeisten seitsemän vuoden aikana. Pöytä on palvellut luonnoslehtiönä, muistilappuna, kahviseuran virikkeenä. Mind-map alustana varsin kätevä! Ja näiden vuosien aikana lasin raskauden vuoksi siihen ei ole lopulta tullut piirreltyä kovinkaan usein. Yhden lasin olen jo ehtinyt pilkkomaan päälle astumalla. Kyllä, kannattaa siirtää laaja ja kirkas lasi patjan päälle.

Maali saa siis vielä odottaa purkissaan, sillä ajattelin kuluttaa tämän pinnan ennen uuteen siirtymistä. Arvaatko mikä uusi ilmestys olisi? Ideoita saa myös heittää, sillä eihän sitä koskaan tiedä vaikka pikku-purnukalla värittäisin jotain muuta. Tuolitkin kaipaisivat kipeästi ehostusta.

// Titi

LOKOISUUDEN KEVEYS

Lokoisuuden keveydessä. Lappireissulla bongattu kaveri osui näihin sunnuntaisiin silmiin sattumalta. Tällä viikolla lähes kaikki muistuttaa minua tulevasta reissusta maapallon itäpuoelle. Miksi. Odottamisen tuska. Värikkään hepun myötä toivotan lokoisaa sekä iloista iltapäivää.

// Titi

SYYSKUUN HEHKUA

Iltaa. Sellainen sopivan haikea, mutta odottava fiilis. Syyslomani lähestyy auttamattomasti loppuaan. Vaikka myönnetään; aloin jo kaipailla omia koloja ja menoja. Niitä arjen juttuja, jumppineen ja ruotsin tunteineen (vai oliko se sittenkin lämmöneristyksen laskenta, en tiedä kumpaa on enempi ikävä..) 

Ei vaan, tämä lösöily alkaa jo kyllästyttämään, ja sehän on vain hyvä. Siksi onkin sopiva juhlistaa tätä viimeistä loma-iltaa jakamalla ikuisuus sitten lupaamiani hää-kuvia (sorry!)

Syyskuun 6. päivä he sanoivat tahdon. Jännittyneinä. Parasta oli olla vastassa näkemässä ne helpottuneet, mahdottoman leveät ja onnelliset hymyt, kun he vihdoin tallustivat yhdessä kohti tulevaisuutta ja kamerani linssiä. Siinä meni omatkin poskipäät tiukoiksi. Yllä komeilee bestman ja alla kaunis kaaso.

Häät olivat persoonalliset monella tapaa. Onnistuneesti persoonalliset. Illan kruunasi tämä "kimpun" heitto. Pehmeä, sydänpaidalla varustettu olkapää sai kyytiä ja löysi uuden kodin. Ensi kerralla taas hieman arkisemmissa kuvioissa. Ehkä.

// Titi

ROVANIEMI | VIKAKÖNGÄS

Pyhä-Luosto seikkailun jälkeen siirryimme etelämmäksi. Piipahdimme päiväseltään Rovaniemen Vikakönkäällä. Monipuolista maastoa ja maisemaa, joten jos sielläpäin liikut, suosittelen näitä polkuja. Tällä kertaa pysyimme ladulla ja sääkin oli suotuisampi. Tämä reissu jätti vain suuren hingun lähteä uudestaan. Miten siellä, oletko jo lomasi viettänyt?

RAKKAUDESTA RETKIIN

Hellurei ihmiset! Sitä on palattu keski-leveyksille turvallisesti peiton alle. Täältä käsin on hyvä avata näiden kuvien takana liikkuvaa tarinaa.

Erään vaeltaja-kaverini inspiroimana ja ruotsin tuntien loputtomuuteen tuskastuneena sain idean. Idean toteuttamiseen nappasin kaksi hyvää ystävääni, joiden kanssa suuntasimme viikonlopuksi pohjoiseen. Ihan ei mennyt kuin Strömsössä tämä reissu. Jos aiempia reissujamme muistelee, tämä olisi ollut enteiltävissä. Emme aivan vaeltaneet reiteillä, vaan mielummin ylitimme ojia hyppien, löytäen itsemme mökkien pihoista, odottaen sitä kiväärillä varustettua mökkihullua. Sumu-ystäväisemme oli piilottanut maisema-näytöksen verhonsa taakse.  Mitä sitä Lapissa maisemista niin...

Tämä retki oli kaikenkaikkiaan onnistunut. Seurani takasi sen. Nauroimme tälle kaikelle etukäteen, hetkessä ja jälkikäteen. Vieläkin naurattaa, kun näitä palasia kokoaa yhteen. Kerrytimme hieman kilometrejä ja paikkasimme menetettyjä kiloja eväillä. Ystävieni sukat olivat kuin sienet sateella, enkä kuullut nirahdustakaan. Tälläisten tyyppien kanssa vaeltaminen, ei siis voi olla kuin hupaisaa vaikka kuinka kujalla oltaisiinkaan. Kiitos Hanna ja Leea. Olette aarteet.

Ruotsin tunnit jatkuvat taas ensi viikolla. Mitähän sitä sitten keksii? 

// Titi