KIRURGIA

IHAN ALKUUN APUA. Bloglovin ei taida näyttää kuvia ollenkaan, tai sitten näyttää väärinpäin? Kukaan muu huomannut tätä ongelmaa? Tabletti kääntää kuvat väärinpäin. Teknisiä ongelmia siispä, yritän perhetyä ja ratkoa niitä. Mutta kerro toki, jos omaat oivan ratkaisun tähän tylsään ongelmaan. Pahoitteluni tästä viasta. Vaikuttaa siltä, että vain perinteisen ruudun kautta katsottuna bloggailut näkyvät kohtuu normaalisti...

Silmäni ovat syksyn aikana löytäneet murretun vihreän sävyn, kutsutaanko sitä Mintuksi. Sävystä tulee mieleen sairaala, ne kirurgien vihreät paidat. Itse en ole sairaalassa aikaani viettänyt, joten kyseieen väriin ei löydy muistoja tai mielleyhtymiä ikävien sattumuksien seuraksena. Tämä väri on ujuttautunut ovelasti elämääni, sen kummemmin suunnittelematta.

Tujun vihreän takin löysin kirpparilta keväällä ja se on ollut lempitakki pitkin syksyä. Vieläkin sen pukee päälle tuolle hurjalle 500m koulutaipaleelle, joka tosin muuttuu pidemmäksi joulun jälkeen. Ei enää lounaita kotona, tasalta kouluun lähtöä tai unohtuneiden kamojen hakureissuja. Ainakaan yhtä nopealla juoksulla. Hassua, mutta Helsingissä matkani kodilta bussipysäkille oli nuo samaiset metrit, Pienet välimatkat, tykkään. 

SIVELTIMILLÄ METSÄÄ VIUHTOEN

Hei.

Ajelin kesän vapaapäivät pitkin maanteita. Huomasin eron, kun ylitin Keski-Suomen rajan Pohjanmaalle. Montakin asiaa on noiden kahden osan välillä, muttei mennä siihen juuri nyt. Metsäreunus oli kadonnut vierestäni. Avaruus. Ilmeisesti siitä peltojen autuudestakin voi nauttia? Kuulemma melko kovastikin. No, mutta kauneutta mielestäni ovat nuo puiden huiput jotka vetävät kiemuraista rajaa taivaan ja metsän väliin. 

Ajoin talveen syyslomallani. Teitä reunustavat metsät maalasivat upean mustavalkoisen maiseman Lappia kaasutellessani. Tartuin syksyn tumman vihreään öljyväriin ja sudin muutamia vetoja huolettomasti Jazzin ja Bluesin taustalla soidessa. Tälläiset inspiraatio iltapäivät ovat mainioita. Ja kerronpa vain, että aivan liian harvoin tulee heittäydyttyä noin taiteilijaksi. Maalauksesta saatan napata valmiin kuvankin vielä joskus. Kunhan minä, koti ja kamera olemme samassa paikassa sen pienen valoisan hetken päivästä. Ei masennuta, sillä jospa se lumi tulisi valaisemaan päiviämme. Tsemppiä teille, tai ainakin tälle valoa kaipaavalle. 

// Titi

Hi.

I love forests. In this case specially Finnish forests. I got the idea of the painting as a result of my car drives. Trees draw a green curve-line between sky and forest. I love the tops of these trees. I loved driving during the summer while having green forest beside me. While driving to Lapland a few weeks ago, there was a winter-like black and white forest on the edge of the road.  

I took a autumn dark green and tried to save the view of tops of the trees. Had jazz and blues playing background. Maybe you´ll get a picture of finished painting later, if my camera, my home and me get into the same place during the little time of a day when the light is up. Let´s see. Until that, I´ll enjoy cozy evenings with Glögi. Do so. 

// Titi

MARRASKUU

Heij då!

Talviunesta herättyäni hiivin jälleen tänne. No ei, talviuneksi noita viimeisimpiä viikkoja en kutuisi. Mutta mennään sillä termillä, sillä se kuulostaa niin kivalle. Alla pala blogihiljaisuuden aikana haukatusta kakusta. Kuvasin Idän Ihmeiden keikan Kuopiossa parisen viikkoa sitten. Peukut heille.

Tuntuuko teistäkin, että syksy vain kiitää kohti joulua? Tämä neiti tallustaa edelleen lenkkareissaan vaihdellen takkeja joka toinen päivä. Tajua sitten tätä ilmastoa. Nyt kohti vohveleita ja ystävää. Makiat sunnuntait sinnekkin!

// Titi



Hello! I´ve been running all over and quite far from blog. Little sorry. Here is a little taste of the cake I had during these past weeks. I photographed a finnish band called Idän Ihmeet. 

Christmas gifts are taking a space in my mind and while getting more organized life I think this is the time to start planning. How life is over there? 

PERINTÖKAHVIT

Ailahteleva mieli syksyn pimeydessä. Pohdintoja johtajuudesta ja ammatin merkityksellisyydestä. Myöhäisiä puhelumaratoneja etelään ja niiden tuoman toiveikkuuden iloa. Valokuvausta ja valvomista. Turhautumista ja tylsistymistä. Innostava kiipeilykokemus. Näissä tunnelmissa viimeiset viikot. Haaveillen matkustamisesta ja kietoutuen kuukauden joululoman onneen. Perintö kahvikuppeja unohtamatta. Mummini kupposet päätyivät syliini kesän lopussa.

Hörppiessämme hienostuneesti kahvia kukka-kupposista, Emilia taiteili pöytääni lisää kasvillisuutta. Ostin kesällä maalit ja vermeet vankassa aikomuksessani huitaista pois musta liitutaulu pinta. Liitu-pinta on ollut pöydässä seitsemän vuotta (pelotti laskea, sillä niin kauan olen asunut omillani..vanhako vaiko aikaisin muuttanut lintu?). Maali on palvellut siis useita vuosia ja sitä on suojannut lasi päällä. Siirsin lasin pois maalausurakan tieltä, mutta tässä sitä ollaan syyskuusta asti piirrelty pöytään ahkerammin kuin koskaan viimeisten seitsemän vuoden aikana. Pöytä on palvellut luonnoslehtiönä, muistilappuna, kahviseuran virikkeenä. Mind-map alustana varsin kätevä! Ja näiden vuosien aikana lasin raskauden vuoksi siihen ei ole lopulta tullut piirreltyä kovinkaan usein. Yhden lasin olen jo ehtinyt pilkkomaan päälle astumalla. Kyllä, kannattaa siirtää laaja ja kirkas lasi patjan päälle.

Maali saa siis vielä odottaa purkissaan, sillä ajattelin kuluttaa tämän pinnan ennen uuteen siirtymistä. Arvaatko mikä uusi ilmestys olisi? Ideoita saa myös heittää, sillä eihän sitä koskaan tiedä vaikka pikku-purnukalla värittäisin jotain muuta. Tuolitkin kaipaisivat kipeästi ehostusta.

// Titi