Korttelin väriksi oli valittu musta. Koko alueella ei hempeillyt pastellinsävyiset puutalot vaan suoraviivaiset hiilipalat höystettynä sinapilla tai puhtaat valkoiset lumilinnat. Tuo näky miellytti. Vihdoinkin on astuttu eteenpäin ja uskallettu päästää pastellin vihreästä ja keltaisesta irti. Ei sillä, että inhoisin kyseisiä sävyjä, mutta sillä, että mielestäni Asuntomessujen kuuluu tuoda esiin uutta. Ja joo, nuo mustat graafiset rakennukset eivät ole uutta, mutta virkistävää verrattaen niihin suloisiin perinnetaloihin. Helle veteli suuria lukemia ja näännyimme aika pian. Asuntomessut ovat ahmimista. Alkuun kävimme läpi joka talon tarkalleen, ahmimisreaktiolla. Kunnes tuli väsymys, kuumuus ja muutkin immeiset olivat löytäneet paikalle. Vedeltiin siihenastisia ennätyksiä kävijämäärissä.
Tässäkö sitä nyt sitten pitäisi muistaa katsastaa jokaikinen säilytysratkaisu, seinäpinnan valinta ja keittiö kun hiki tihkuu pitkän, paksun ja mustan kotelomekkoni läpi? Kyllä, hyvin fiksu asuvalinta, hyvä minä! No ainakin soinnuin hyvin talojen skaalaan.
Taisimme kuitenkin jaksaa. Jollain ihmeen motivaatiolla kahlasimme aikalailla alueen 43 kohdetta läpi, jättäen mielestämme tylsistä asunnoista yläkerrat katsastamatta. Mieleen jäi Marimekko talo, jonka ulkoseinät oli verhoiltu mustalla kattotiilellä. Näytti hyvälle ja toimii, sillä mustan kaavan vallitessa puutalojen maali haalistuu vieressä, mutta tämä talo ei. Liputan, ja tuon ratkaisun pidän mielessä omaa linnaani rakentaessa..
Talo Luckin elämää olen seurannut heidän blogistaan ja kyllä, talo oli upea. Talo Luck oli raikas ja jäi mieleen selkeästi yli muiden värivalintojensa ja arkkitehtuurin vuoksi. Tuntui, että kohde lähes kuivasi hikipisarani raikkaalla olemuksellaan (no ei nyt aivan, mutta..). Luckissa oli jänniä ratkaisuja kuten apukeittö sivulla ja ns. ruokapöydättömyys. Itseeni ne kolahtivat, sillä tuo apukeittiö piilottaa hyvin tiskit ja muut välineet, jonka avulla isompi keittiö sulautui hyvin osaksi olohuonetta. Oli siellä lehmiäkin pihalla. Tämän raikkaan tuuletuksen jälkeen mieleenpainuvimmat olivat ehdottomasti Milla Alftan suunnittelemat kerrostaloasunnot. Runsas pintojen vaihtelu ja tunnelmat olivat toteutettu ammattitaidolla. Ihailtavaa. Miten onkaan saatu niin montaa laattaa samaan pieneen kylppäriin, näyttämättä tilkkutäkiltä? Nuissa Alftanin kohteissa olisi voinut tarkastella pidempäänkin, hyviä yksityiskohtia ja kauniita seinäpintoja.
Siinäpä omat suosikkini. Oletteko te käyneet, mikä jäi mieleen? Napsin kuvia sieltä täältä, tosin ihmispaljouden keskellä se oli välistä hieman haastavaa. Tänään onkin viimeinen päivä kyseistä showta, joten tämän postauksen saattelemana sinne ei taida ehtiä. Mutta ehkä sitten ensi vuonna Vantaalla? ;)
Palaamisiin. Pahoittelen sekavaa tarinointia. Nyt duuniin, see ya! // Titi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti