Heissan!
Olen pannut merikille, että syksyn tummat värit valtaavat ihmisten kodit, mielet ja ennenkaikkea blogit. Apua! Paniikki. Ei, ei, ei, hyvänen aika, on vasta kesä. Eikö niin?
Huomasin olevani ainoa, jonka päässä soi vielä linnunlaulu, iholla paistoi aurinko ja joka kuvitteli talsivansa varvastossuissa kouluun parin viikon päästä. Todellakin kuvittelin. Luulin, että kun työt loppuu, alkaa kesä. Tai siis jatkuu. Totuus kuitenkin valkeni minullekkin tässä, vaikkakin reilusti jäljessä verrattuna seuraamiini bloggareihin tai kavereihini. Se iski suoraan nenääni; kaunis ja ihana syksyn tuoksu. Aivan tuosta noin vain. Se oli odottamassa minua, kun astelin töistä bussille. Bussissa tuoksui hyvä hajuvesi, mutta pihalla leijui kaunis syksyn tuoksu.
Kai se on myönnettävä. Nöyrryttävä siihen, että helteet ovat takanapäin. Ja koulu-arki edessä. Lempeä on tämä syksyn alku, kun noin ystävällisesti ja hyvän tuoksuisesti tuli. Ei harmittanut kävellä sateessa kotiin, sillä olihan syksy. Ja sade kuuluu siihen, tietysti. Taidanpa alkaa kaveerata itsekin noiden tummien sävyjen kanssa, kömpiä viltin alle ja kaivaa kalenteri takaisin pölyttymästä.
Te jotka olette varmastikin aloittaneet syksyilyn jo viikkoja sitten, kertokaahan kuinka olette valmistautuneet alkavaan arkeen? Onko hyviä vinkkejä kalenteriksi?
Lämpöistä viikonloppua! Tämä neiti suuntaa viikonlopuksi mökille. Olen koko kesän odottanut mökkeilyä, joten tämä olkoon vielä kesä-viikonloppu. Aion unohtaa muutamaksi päivää nämä syyspuheet. Ensiviikolla sitten ;).
// Titi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti