Hellurei!
Pääkaupungin hulinasta palattu. Samat jutut yllättävät joka kerta, mikä siinä onkin, dementia? Tahdissa pysyvät askeleet, kalojen määrä ja kilometrit. Kuinkas siellä menee, matkasitko muotojen perässä Messukeskukseen vai tarkastatko uusimmat tulokkaat erinäisten sivujen kautta? Minä matkasin, ja voin omasta puolestani kertoa, että paperiset tai pilviset sivut olisivat melkein riittäneet. Noh, melkein, sillä sydämmessäni sykkii messuilija. Ehei, ei se kynien hamstraaja. Tai no, ihan vähän, vai oliko ne ne karkit. Kummasti ovat vähentyneet vuosien saatossa nuo lahjukset.
Asiaan vai mitä. Habitare ei siis pompautellut yllätyksillä päähän, enemminkin nosti orvon fiiliksen esiin. Oma ehdoton Habitareen menon syy on muotoilullinen; uusien tulokkaiden katastus, kilpailutuloksien tutkinta ja muut speliaalit kokoelmat. Harmistutti kovasti tuon mielestäni mielenkiintoisimman osion kutistuminen.Eikä esillepanokaan saa minulta papukaija merkkejä. Noh, mutta ei takerruta moisiin. On ilo, että meillä Suomessa järjestetään moiset messut. Ja on onni, että Ruotsi on naapurissa. ;) Ja sekin, ettei Masku ole vallannut aivan koko hallia, jäihän sieltä tilaa myös Vepsäläiselle. Sateleepas nyt tikkuja nenään. Pahoittelut.
Hyvä seura pelasti messut. Joten ei huolta tylsistymisestä sänkyjen tai krumeluurejen äärellä. Viikonloppuni oli suloinen. Ihmiset te olette suklaata. Kahvit join erinäisissä seuroissa, kuten tässä, Cafe Kokossa Katajanokalla. Peukut, suosittelun merkiksi! Meno oli melko rauhallinen siihen nähden, että puhumme entisistä Oululaisista. Nuokuin, ja menetin sosiaalisuuteni pikkukakkosen jälkeen joka ilta. Siltikin, sain paljon, paljon kaikkea mitä ikävöidä jo nyt. Aijajai, ehti sitä öisin vajota vaikka mihin syvyyksiin, elämän kysymyksiin. Hyvä kahvi, parempi mieli. Sillä tähän viikkoon. Jännään viikkoon! Kupposet sille.
// Titi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti