Ailahteleva mieli syksyn pimeydessä. Pohdintoja johtajuudesta ja ammatin merkityksellisyydestä. Myöhäisiä puhelumaratoneja etelään ja niiden tuoman toiveikkuuden iloa. Valokuvausta ja valvomista. Turhautumista ja tylsistymistä. Innostava kiipeilykokemus. Näissä tunnelmissa viimeiset viikot. Haaveillen matkustamisesta ja kietoutuen kuukauden joululoman onneen. Perintö kahvikuppeja unohtamatta. Mummini kupposet päätyivät syliini kesän lopussa.
Hörppiessämme hienostuneesti kahvia kukka-kupposista, Emilia taiteili pöytääni lisää kasvillisuutta. Ostin kesällä maalit ja vermeet vankassa aikomuksessani huitaista pois musta liitutaulu pinta. Liitu-pinta on ollut pöydässä seitsemän vuotta (pelotti laskea, sillä niin kauan olen asunut omillani..vanhako vaiko aikaisin muuttanut lintu?). Maali on palvellut siis useita vuosia ja sitä on suojannut lasi päällä. Siirsin lasin pois maalausurakan tieltä, mutta tässä sitä ollaan syyskuusta asti piirrelty pöytään ahkerammin kuin koskaan viimeisten seitsemän vuoden aikana. Pöytä on palvellut luonnoslehtiönä, muistilappuna, kahviseuran virikkeenä. Mind-map alustana varsin kätevä! Ja näiden vuosien aikana lasin raskauden vuoksi siihen ei ole lopulta tullut piirreltyä kovinkaan usein. Yhden lasin olen jo ehtinyt pilkkomaan päälle astumalla. Kyllä, kannattaa siirtää laaja ja kirkas lasi patjan päälle.
Maali saa siis vielä odottaa purkissaan, sillä ajattelin kuluttaa tämän pinnan ennen uuteen siirtymistä. Arvaatko mikä uusi ilmestys olisi? Ideoita saa myös heittää, sillä eihän sitä koskaan tiedä vaikka pikku-purnukalla värittäisin jotain muuta. Tuolitkin kaipaisivat kipeästi ehostusta.
// Titi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti