Silmäni ovat syksyn aikana löytäneet murretun vihreän sävyn, kutsutaanko sitä Mintuksi. Sävystä tulee mieleen sairaala, ne kirurgien vihreät paidat. Itse en ole sairaalassa aikaani viettänyt, joten kyseieen väriin ei löydy muistoja tai mielleyhtymiä ikävien sattumuksien seuraksena. Tämä väri on ujuttautunut ovelasti elämääni, sen kummemmin suunnittelematta.
Tujun vihreän takin löysin kirpparilta keväällä ja se on ollut lempitakki pitkin syksyä. Vieläkin sen pukee päälle tuolle hurjalle 500m koulutaipaleelle, joka tosin muuttuu pidemmäksi joulun jälkeen. Ei enää lounaita kotona, tasalta kouluun lähtöä tai unohtuneiden kamojen hakureissuja. Ainakaan yhtä nopealla juoksulla. Hassua, mutta Helsingissä matkani kodilta bussipysäkille oli nuo samaiset metrit, Pienet välimatkat, tykkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti