SIVELTIMILLÄ METSÄÄ VIUHTOEN

Hei.

Ajelin kesän vapaapäivät pitkin maanteita. Huomasin eron, kun ylitin Keski-Suomen rajan Pohjanmaalle. Montakin asiaa on noiden kahden osan välillä, muttei mennä siihen juuri nyt. Metsäreunus oli kadonnut vierestäni. Avaruus. Ilmeisesti siitä peltojen autuudestakin voi nauttia? Kuulemma melko kovastikin. No, mutta kauneutta mielestäni ovat nuo puiden huiput jotka vetävät kiemuraista rajaa taivaan ja metsän väliin. 

Ajoin talveen syyslomallani. Teitä reunustavat metsät maalasivat upean mustavalkoisen maiseman Lappia kaasutellessani. Tartuin syksyn tumman vihreään öljyväriin ja sudin muutamia vetoja huolettomasti Jazzin ja Bluesin taustalla soidessa. Tälläiset inspiraatio iltapäivät ovat mainioita. Ja kerronpa vain, että aivan liian harvoin tulee heittäydyttyä noin taiteilijaksi. Maalauksesta saatan napata valmiin kuvankin vielä joskus. Kunhan minä, koti ja kamera olemme samassa paikassa sen pienen valoisan hetken päivästä. Ei masennuta, sillä jospa se lumi tulisi valaisemaan päiviämme. Tsemppiä teille, tai ainakin tälle valoa kaipaavalle. 

// Titi

Hi.

I love forests. In this case specially Finnish forests. I got the idea of the painting as a result of my car drives. Trees draw a green curve-line between sky and forest. I love the tops of these trees. I loved driving during the summer while having green forest beside me. While driving to Lapland a few weeks ago, there was a winter-like black and white forest on the edge of the road.  

I took a autumn dark green and tried to save the view of tops of the trees. Had jazz and blues playing background. Maybe you´ll get a picture of finished painting later, if my camera, my home and me get into the same place during the little time of a day when the light is up. Let´s see. Until that, I´ll enjoy cozy evenings with Glögi. Do so. 

// Titi