JOULU KAHVEET

Vuosi on hyvä päättää kahvittelu kuvaan, eikös? Kiitän mä tästä vuodesta teitä, luku-innostanne ja joistakin ovelista kommentoinneista. :)

Jännityksellä ja uusilla ideoilla kohti ensi vuotta. Palataan siis tammikuussa. Tämä leipuri pakkaa suklaat ja jättää Suomen hetkeksi taakseen.

Thank you for all of you sweet readers! My blog year will be ended with coffee, obviously. This lady will leave Finland behind for a little while and see you in January. Lovely and great New Year!

// Titi

MERRY HAPPY GREAT

Valo syttyi, kun selasin pinterestiä. Kauniit, sisältä valkoiset ja suklaalla kuorrutetut Bon Bonit kiilsivät silmissäni. Kookos ja suklaa. Ah. Ja eikun tuumasta toimeen, hankin condensoitua maitoa venäläisillä etiketeillä kauniisti kehystettynä, suklaata ja kookosta. Päätin vielä ottaa sovella-kortin ja lorauttaa limeä sekaan. Ja niin syntyi jenkki ohjeen mukainen taikina. 

Taikina ei koskaan hyytynyt, eikä se ollut yhtä lumen valkoista kuin kuvassa (edelleen unohdan photoshopin taiat ja uskon kuvien aitouteen) eikä edes hyvällä mielikuvituksella muuttunut palloiksi. Taikinaa oli pihalla, jääkaapissa, pakastimessa ja uunissa. Mikään ei auttanut sokerilientä. Noh, uuni teki siitä kovan, mutta palloja ei tullut. Ajatushan oli tärkein, eikös? Pyöräytin perinteiset fikat, kun aika loppui ja näitä en millään taiollani muuttanut palloksi. Ei tullut leivontablogia, ei. Kookospallojen ohjeen heitän, sillä näihin löytyy ainekset kaapista (tämä on vissiin se lause joka kuuluu heittää helppojen ohjeiden perään..)

KOOKOSPALLOT

2 dl Tomusokeria

1 rkl Vaniljasokeria

4 dl Kaurahiutaleita

2 rkl Kaakaojauhetta

100g Voita ( laitoin tosin itse, 50g ja onnistui hyvin..)

2 rkl vettä ( ja ripottelin tätä voin sijasta hieman enemmän..)

Olemme viimepäivät vääntäneet ruotsia sipoolaiseen tyyliin, joka toinen sana suomeksi, joten nämä kookospallerot sopivat hyvin teeman jatkeeksi. Opin reseptin eräällä Ruotsin reissulla, joten ehkä Bon Bonit olisivatkin olleet aivan liian amerikkalaisia..

Niinpä ihanaa, valkoista ja lempeää Joulua! 

// Titi

I made these Bon Bon´s with no success. To be honest, I´ve got no idea why they went wrong, but i tried all; freezer, fridge and oven.  If there is any Bon Bon specialists, please help me out. Before I figure out what went wrong I keep baking these easier coconut things, which I made for the very first time in Sweden, years ago. They are easy, I promise. Well, with these I wish you a lovely fun and peaceful Christmas! 

Hoho,

Titi

KUUSEN NEULASET

Kolmatta adventtia, kolme yötä jouluun on...

Inhoan tuota otsikon keksimistä. Aina yhtä ontuva ja hankala. Saa lähettää lahjaksi otsikko ehdotuksia. Nostaisin pussista otsikon ja kruunaisin sillä tekstin kuin tekstin. Sen kummempia sovittelematta.

Joulu on stipendien jako-aikaa eikös? Pitäähän minunkin päästä jakamaan omani. Neulasille voisi antaa kunniakoriste tunnustuksen 2014. Vaikuttaa sille, että ne sopivat mihin vain; lahjapaketteihin, kransseihin, kattaukseen, maljakkoon... Oksa teema on ilahduttanut tämän metsä-ihailijan silmää ja suunnittelen itsekin niiden tunkemisesta joka paikkaan. Ostimme juuri Serbiankuusen, jonka kaunis vihreä sävy ja leveät neulaset saivat meidät raahaamaan polon kaverin säkissä kotiin. Salaa ajattelin napsia pari ala oksaa ja koristella niillä pöydän.

Tämän tontun ajatukset ovat jo ulkomailla, joten joulu intoilu ei tänä vuonna ota syttyäkseen. Vielä on kolme yötä jäljellä.. Ehkä se riisipuuro sitten.

Joko toivottaa Hyvää Joulua armaat? Kiittää tästä vuodesta ja heittää hanskat hankeen. Pursuilla ideoita uutta vuotta varten ja jatkaa upottavia pohdintoja? Huomaattehan, minulla näyttää olevan kiire, kiire tapaninpäivään, jos oikein tarkkoja ollaan. Ja tämän piti olla se rauhoittumisen aika. Lopeta se hötkyily. Heti.

Jääköön vielä tuonnemaksi toivotukset. Saatan palata ruudun taakse vielä ennen varsinaista aattoa. Ellen uppoa hankeen, kuten ala-asteen kotimatkoilla tapasin. 

// Titi

Alin kuva: Pinterest

ETELÄN LÄMPÖÖ

Ehei, en ole suuntaamassa etelään. Ainakaan vielä. Otsikko viitatkoon ikuisuus sitten olleisiin Nacho Libreilyymme, joka nostatti huoneistoni lämpölukemat kattoon. Oli kiharat hiukset, kultaa, sinistä ja punaista sekä tietysti yli kulutettu diy-juttu: viikset. Tietysti piti hieman heilahdella (kukin tavallaan), sillä painimiseen tila ei antanut myöten. Tälläisiä epäjouluisia muistelmia täällä. 

We had the Nacho Libre party a long while ago. There was quite a lot nachos, blue, red and gold. I arrived to Winterland (read middle finland) yesterday after enjoying Helsinki for a week. There was no snow at all so I am quite happy about coming to this all white town.

Joo ja meitsi ei osannut päättää ollakko Nacho vai Ramses. Mielestäni näytän Jack Blackille jo ihan luonnostaan, joten ehkä kunnon Nachoksi pukeutuminen olisi ollut paikallaan. Haha, :D

Hasta  la vista,

Titi

Ja ei, emme vetäneet kaikkia nachoja Sarin kanssa kahdestaan. Vaikka siihen ehkä olisimme kyllä kyenneet, ei epäilystä. Kuvaaja kun sattui onnistumaan Sarin kohdalla.

KUOPIOO RAKENTAMASSA

Hyvää Itsenäisyyspäivää ihmiset!

Ja niin päättyi Mallinrakentamis-kurssi. Jälleen huomasin, että on nuo meidän luokkalaiset taitavia! Valitsimme kuopiolaiset rakennukset, joista väkersimme ryhmissä massamallin.

Päädyimme Tiian kanssa Kuopion luonnontieteelliseen museoon ja huolimatta kummankin syvästä suhteesta laseriin, valitsimme materiaaliksi saven. Vanha rakennus kun tahtoo olla kovin muodokas tornien huippuja myöten. Pääsimme museon omaan arkistoon, ja hyvin ystävällisen palvelun lisäksi kuulimme palasia sen historiasta. Massamallissa ei tarvitse olla muuta kuin rakennuksen massoittelu, jos ihmettelet töiden vaihtelevuutta yksityiskohtien suhteen.

Nämä saattaa nähdä jopa livenä Opistotien kampuksella ensi keväänä, jos hyvin käy. 

Itsenäisyyspäivä jatkukoon. Syöden ja sukuloiden. Tähän mennessä olen taistellut isänmaan puolesta, rakentanut legoilla uudenlaista arkkitehtuuria ja riepotellut pikkumiehiä myrsykyn lailla. Sekä yrittänyt ottaa valokuvia noista samaisista pikkuihmisistä (Huom, yrittänyt.) Tämä itsenäisyyspäivä ei ole ainakaan vauhditon tai kankea.

// Titi

KELTAISELLA LIPUKKEELLA HYVÄNTEKEVÄISYYTTÄ

Käytän todella harvoin roposiani pehmeään penkkiin ja suureen valkokankaaseen. Kuopio tarjoaa hyvin jos minkälaista korvaavaa leffa-toimintaa, jotka ovat opiskelija budjetilleni mieluisia. Sunnuntaina kuitenkin tein poikkeuksen, ja vilautin korttiani (jopa hyvin mielelläni) Finnkinon päätteelle. Vajaat 12 euroa hujahti leffaan ja samalla hyväntekeväisyyteen. Kyseessä on tietysti Autolla Nepaliin elokuva, joka kertoo kolmen herran matkasta pakettiautolla Suomesta Nepaliin. Leffasta saatu tuotto menee 100% hyväntekeväisyyteen. Projektin keräämillä rahoilla on saatu jo mm. uusi koulu kastittomille lapsille. Aikamoista!

Ja mitäkö pidin? No tykkäsin tietenkin! Tykkään dokumenteista ja tositarinoista yleensäkin, joten tästä tykkääminen ei ole yllätys. Lievä päänsärky hieman häiriintyi välillä heiluvan kameran tanssista, mutta se ei mielenkiintoista tarinaa haitannut. Elokuva inspiroi ja muistutti siitä, että unelmistaan voi todella tehdä totta. Unelmistaan joutuu maksamaan ehkä kovankin hinnan, mutta jos se on unelma, eikö se ole kaiken sen vaivan arvoista? Unelmat voivat toteutua suurempina kuin suunnittelit. Tämä elokuva väläyttää oivan esimerkin siitä. Monesti hyväntekeväisyys jättää etäisen tunteen -mitä minä muka voisin tehdä- fiiliksineen. Kaikki lähtee pienestä, uskosta ja sitoutumisesta. Suosittelen viettämään vajaat pari tuntia näiden miesten reissua seuraten, sillä olihan se inspiroiva ja uskomaton reissu. Lupaan naurua, jännitystä ja ehkä jopa kyyneliä jos oikein heittäydyt.

Lupaan jatkaa sinnikkäästi omien unelmieni kanssa eteenpäin. Lupaathan säkin?

// Titi

Kuva