Ja mitäkö pidin? No tykkäsin tietenkin! Tykkään dokumenteista ja tositarinoista yleensäkin, joten tästä tykkääminen ei ole yllätys. Lievä päänsärky hieman häiriintyi välillä heiluvan kameran tanssista, mutta se ei mielenkiintoista tarinaa haitannut. Elokuva inspiroi ja muistutti siitä, että unelmistaan voi todella tehdä totta. Unelmistaan joutuu maksamaan ehkä kovankin hinnan, mutta jos se on unelma, eikö se ole kaiken sen vaivan arvoista? Unelmat voivat toteutua suurempina kuin suunnittelit. Tämä elokuva väläyttää oivan esimerkin siitä. Monesti hyväntekeväisyys jättää etäisen tunteen -mitä minä muka voisin tehdä- fiiliksineen. Kaikki lähtee pienestä, uskosta ja sitoutumisesta. Suosittelen viettämään vajaat pari tuntia näiden miesten reissua seuraten, sillä olihan se inspiroiva ja uskomaton reissu. Lupaan naurua, jännitystä ja ehkä jopa kyyneliä jos oikein heittäydyt.
Lupaan jatkaa sinnikkäästi omien unelmieni kanssa eteenpäin. Lupaathan säkin?
// Titi
Kuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti