Puhalla ja toivo. Niinhän me aina lapsena tehtiin ja piha oli kuin voikukkameri, äidin mieliksi tietenkin. Tätä palleroa yritin puhaltaa saadakseni hienon kuvan. Kamera toisessa ja kukka toisessa kädessä räpsin kuvia ja puhalsin samaan aikaan. Varmaan aika huvittava näky, kun yritän edesauttaa voikukkien vallankumousta. Tuloksena kuvia nurmikosta, pyykkitelineestä ja ties mistä. Mitä sitten toivoin, kun näin kovasti puhalsin?
Toivoa saatoin Swedish Hasbeensejä ja aurinkoisia vapaapäiviä. En kuitenkaan tyytynyt vain niihin vaan päätin ihan todenteolla alkaa unelmoimaan. Suuria unelmia. Pysähtyä kysymään itseltäni mistä oikeen unelmoin. Oikeasti. Ja kyllähän minulla niitä unelmia riittää, olenhan unelmoija.
Mistä todella unelmoin? Ja mitä unelmia tavoittelen ja miten? Tässä minä olen edelleen, tuon kysymyksen äärellä. Taitaa olla aika päivittää unelmia ja haaveita. Siellä on paljon hyviä, pysyviä etappeja, joista en luovu. Mutta osaa täytyy päivittää ja muotoilla hieman kulmista. Tilaa löytyy myös uusille unelmille. Saas nähdä mihin tämä pohdinta johtaa, mutta yhdessä päivässä sitä ei ratkota. Unelmat syntyvät kahvikupposen äärellä, keskustelujen hiomana ja bussi matkojen inspiroimana. Nämä unelmat kypsyvät öisin ja rakentuvat päivisin. Vaikkakin koen, että olen unelmieni kanssa oikealla polulla, ei tuulettaminen voi pahaa tehdä.
Saatoinpa toivoa talliretkeä, puhaltaessani tuota voikukkaa. Ja saatanpa sellaisen jo ensi viikolla saada. Onnellinen minä. Pienistä asioista se elämä koostuu, mutta suuria on lupa tavoitella. Pitääkin, mutta uskallatko?
Heitän tämän pallon nyt sulle, mistä sä unelmoit?
Uskalla unelmoida ja suunnata niitä unelmia kohti. Helpommin sanottu, kuin tehty.
Uskalla unelmoida ja suunnata niitä unelmia kohti. Helpommin sanottu, kuin tehty.
// Titi
We´ve got this flower here which you can blow and wish. Well, that´s what we did as we were kids. So much fun but as you can guess, by blowing out the yard was filled by these flowers whole summer. Mum liked. I picked one up on the other day and blew out. I tried to save a photo out of the situation but found it impossible. I had a camera in the other hand and the flower on the other. Me trying to blow and picture at the same time, ended up with pictures of everything else than a flower.. Well, guess my oneman-photographing skills need some practice or then this just needed a friend to help..
Anyway, if I was so hardly trying to picture the wishing tradition, what did I wish then?
I could wish for a sunny days off, Swedish Hasbeens or a trip to Iceland. The question about wishing went a bit more deeper than those. I started to think what I dream about? What are the dreams I am focusing on and giving an effort to make them happen?
I am still in front of that question. I have some good dreams and plenny of them I will keep. Some of them I have to fix and update. My head is full of broken sentences and pictures. Thinking. There is room for new dreams too. I am looking forward to see where this dreaming-update-thinking will go. Dreams are born with a cup of coffee, through many conversations and on a quiet moments. I pray, I will get my eyes fixed to the right goal. Sometimes we need to stop and fix the bike and check out the map. That´s where I am now. Even I feel I am on a right path and my dreams are quite rooted, this check is needed.
Little things make life lovely but we´ve got a permission and promise to dream. Be brave enough to dream big. Be brave enough to give time for your dreams to come true.
Throwing you the ball, what do you dream about?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti