Ymmärrän patsaita, en ymmärrä patsaita, ymmärrän.... Välillä toetan itselleni, kuinka en vaan voi käsittää patsaita. Varsinkaan puutarhojen täydeltä, kuten keski-Euroopan puutarhat näyttävät olevan. Sitten toisaalta, ymmärrän niitä. Ne voivat olla todella upeita ja joskus jopa hauskojakin. Taiteellisia. Voisin nähdä torson olohuoneessani (en kyllä juuri tässä asunnossa, mutta.) ja voisin jopa nähdä sellaisen ehkä puutarhassanikin, mutta yhtenä kapaleena. Tälläiset viemarikaverit viihdyttäisivät myös Kuopion keskustaa. Ota sitten tästä päästä selvää, pitääkö vai eikö. Ehkä nämä ovat joku aikuistumiskysymys, vähän niin kuin liköörisuklaista pitäminen.
No, mutta nämä Bratislavan nuket ja patsas piristivät keskiviikkoani, maattuani puolitoistapäivää sängyssä. Suuhuni tungettiin ruuvi, jonka seurauksena vedän väsyttäviä antibiootteja. Piristystä kaivattiin. Talonyhtiöni parvekkeita maalataan juuri, joten se siitä parvekesisustamisen innostuksesta. Olin nimittäin juuri ehtinyt raahata taulut, kasvit ja tyynyt sinne.. Good timing!
Tsemppiä viikkoosi!
//Titi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti