LANGOILLA OLLAAN

Muutama viikko sitten taisin mainita sivulauseessa viettäneeni inspiroivaa iltapäivää Tiian kanssa. Sain kutsun kyseisen kaiman luokse ja panimme käytäntöön sen mitä edellisellä kerralla tuumailimme. Jos yhtään tunnet minua, et usko tätä. Minä neulon. Ehkä jopa ompelen tai virkkaankin. Kuka tietää.  Olen kyllä neulonut ennenkin, mutta jostain syystä en paljoa. En tavoittele kuuta taivaalta ja olen varautunut äkkilaskuun. Äitini on taitava tekemään mitä tahansa noista edellä mainituista käsityömuodoista, mutta ehkä minäkin opin. Kotini onkin täynnä äitini luomuksia, joita ihmiset ihmettelevät toinen toisensa perään.

Pääsiasia on, että on hauskaa. Rentoa ajan jakamista, kahvin juontia ja keskustelua. Ideoita minulta saattaa löytyä, joten jos käteni menevät umpisolmuun, saatan keksiä jotain muuta väkerrettävää. Tapaamme Tiian kanssa silloin tällöin, koukut messissä, keskittyen vahvasti epäolennaiseen ja siinä sivussa tuottaen (lue minun kohdallani oppien) mahdollisesti jotakin. Tuolla Tiian kotona vieraillessa iski yleinen inspiraatio. Aloin haaveilla vaneriseinästä, liitutaulutarrasta... Haaveilen myöskin Tiialle laajaalinssiä, jotta hänen kaunis kotinsa pääsisi edustuskuviin. 

Aloitin neulomaan kaulaliinaa keskellä Heinäkuuta. Kyllä, taidan olla sekaisin tästä sisällä kököttämisestä. 

Kiitos Tiialle ihanasta iltapäivästä ja maukkauista herkuista! 

Innostavaa torstaita teillekkin! 

// Titi