Heissan!
Viime vierailustani täällä onkin kulunut jo viikko. Olen saanut nauttia vauhdikkaista vapaapäivistä, joissa arvostettiin ruokaa ja seuraa enemmän kuin unta. Vr:n vihreä sävy on jälleen kerran tullut tutuksi. Onni junalla matkatessa on se, että voi katsella lampaita ja järviä ajamatta niiden perässä ojaan. Mutta aikaahan tuo vaunussa istuminen vie, vaikka olisi kuinka pendoliino.
Viikonloppuna istuin kahdella, useamman tunnin mittaisella brunssilla ja tapasin ystäviä yllin kyllin. Aika ei silti tuntunut riittävän kaikkeen, ja lähtiessä meinasi itku tulla kuin pikkulapsella, joka revitään karkkikaupasta. Niin kovasti sitä olisi tahtonut jäädä.
Tuo yllä komeileva tiilitalo on jäänyt minulta aivan huomiotta ennen. Helsinki syttyy ihan uuteen kuosiin kesäisin. Cafe Köket oli rantautunut Hakaniemen rantaan ja tori vilisi ihmisiä ja monenmoista tarjontaa. Lauantain kruunasi täydellisen sää, jossa pitkähihaiset saivat kyytiä. Sunnuntain sade yritti palauttaa idyllisen Helsinki-kuvani maanpinnalle, juuri sopivasti ennen lähtöä. Onnistuiko, en ole aivan varma.
Haikeana, mutta onnellisena nousin pikajunan kyytiin ja nukahdin yön hämäryyteen.
// Titi
Viikonloppuna istuin kahdella, useamman tunnin mittaisella brunssilla ja tapasin ystäviä yllin kyllin. Aika ei silti tuntunut riittävän kaikkeen, ja lähtiessä meinasi itku tulla kuin pikkulapsella, joka revitään karkkikaupasta. Niin kovasti sitä olisi tahtonut jäädä.
Ensisijaisesti nautin ihmisten seurasta. Toissijaisesti kaivoin kameran esiin, joka niin monena hyvänä hetkenä jäi kuitenkin laukkuun. No, mutta tärkeimpiähän ovat ne sisään talletetut muistot, vaikka tästä kuvaamisesta niin tykkäänkin.
Kaveri käväisi söpössä pikku kahvilassa, josta sai runon, joka sopii hyvin mun krooniselle matkamielelle.
Kaveri käväisi söpössä pikku kahvilassa, josta sai runon, joka sopii hyvin mun krooniselle matkamielelle.
Tuo yllä komeileva tiilitalo on jäänyt minulta aivan huomiotta ennen. Helsinki syttyy ihan uuteen kuosiin kesäisin. Cafe Köket oli rantautunut Hakaniemen rantaan ja tori vilisi ihmisiä ja monenmoista tarjontaa. Lauantain kruunasi täydellisen sää, jossa pitkähihaiset saivat kyytiä. Sunnuntain sade yritti palauttaa idyllisen Helsinki-kuvani maanpinnalle, juuri sopivasti ennen lähtöä. Onnistuiko, en ole aivan varma.
Haikeana, mutta onnellisena nousin pikajunan kyytiin ja nukahdin yön hämäryyteen.
// Titi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti