Lensimme tunnin verran Soulista aivan korean eteläkärkeen, Jejun saarelle. Saari on 73km pitkä ja 69km leveä, eli sen ehtii kiertää muutamassa päivässä. Saari kätkee sisäänsä jos minkälaista museota, nalle-karhuista afrikkalaiseen taiteeseen.
Kaunis saari tarjoaa myös upeita näköalapaikkoja ja luontoa. Löysimme Soulista sattumalta Jejun info kopin, josta ystävälliset matkaoppaat pakkasivat karttoja, kirjoja ja suklaata matkaamme.
Maistoimme paikallista herkkua, kalakeittoa ja mielettömän makeita mandariineja. Saari on syntynyt tulivuoren purkauksen seurauksena, joten laavan ja veden yhteistyö oli hienoa. Kaunista tuo hiilen harmaa pinta. Aurinko paistoi ja olimme (ainakin kuvissa) ilman takkia. Uskomaton sääero lämmitti matkalaisia. Soul -8 Jeju +10:een.
Kipusimme portaita pitkin tulivuoren huipulle. Mainoksissa tulivuoren suu oli vihreä, joten mainosten uhrina unohdin vuodenajan ja suuntasin vehreä mielikuva silmissäni kohti huippua. Haha.
Tämä koko Korean matka osoitti, että teini-ajan reilaajat eivät ole enää yhtä nuukia. Maksoimme jopa sisäänpääsystä metsään, jonne ajoimme taksilla. Tässä vaiheessa matkaa pieni väsymys oli hiipinyt silmäkulmiimme eikä metsän ihastelu tuottanut aivan yhtä suurta intoa kuin korealaisille seuralaisillemme. Oli ihana nähdä, kuinka innoissaan pääkaupungin asukit olivat metsästä ja lähdevedestä. Ymmärrettävää, sillä Soul ei metsiä asukeilleen tarjoile.
Jos matkaat Koreaan, suosittelen ehdottomasti suuntaamaan tälle saarelle. Meiltä jäi välistä vaellus Hallan vuorelle, joka muuten iloksemme näyttäytyi pilvien seasta juuri saapumispäivänämme sekä bucket listaltani varjoliito. Liian suuri tuulisuus ei sallinut jälkimmäistä riemua. Ensi kerralla sitten.
Jejulta matkasimme Busaniin, toiseksi suurimpaan kaupunkiin, jonka keskustassa komeili maailman suurin tavaratalo. Busan paikkasi menetettyjä uudenvuoden ilotulituksia ja rantamaisemaa. Busanin ilmapiiri oli rento ja siellä olisi ollut mukava viettää aikaa enemmänkin ja paremmalla vireystilalla.
Etelä-Korean mielenkiintoisuus saattaa viedä minut sinne vielä joskus. Saan olla erittäin kiitollinen, että seuranani oli ihanat matkaajat. Ja, että toinen heistä oli paikallinen, jota ilman emme olisi osanneet suunnata läheskään niin moneen paikkaan.
Souliin mars, ihmiset.
// Titi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti