DAY DREAMS / TREEHOUSES

Siitä unelmoimisesta puheenollen... Löysin nämä ihastuttavat majat. Jos minulta kysyttäisiin unelma-asumismuotoa, se olisi jotakin alla näkyvistä ratkaisuista. Maja korkealla puiden katveessa. Oravien tasolla. Mieti miten upeaa tuolla olisi juoda kahvit?

Puumajan täytyisi olla metsään sulautuva, osa maisemaa. Ja liukumäellä varustettu. Eikä suinkaan unohdeta riippumattoa. Unohdetaan ne käytönnön seikat, kuten muuttamisen riemu. Pysytään niissä liukumäen vauhdikkaissa fiiliksissä.

Viimeisen majan muotokieli on ihanan pesämäinen. Pidän säleiköistä ja tässä ne toimivat erinomaisesti. Rakkautta majoihin. Ehkä sitä alkaa tulla mökkihöperöksi täällä kaukana asuessa. Haaveilee jo tuolla metsän keskellä majailusta. Haaveileminen on hyväksi havaittu pakokeino kotini kaaokselta. Matkalaukkuni on oksentanut sisältönsä ympäri olkkarin ja eteisen lattiaa. Kirjaimellisesti kahlaan vaatemeressä. Tätä vaatemerta täytyy alkaa purkittamaan viikonlopun reissua varten.

Nauttikaahan takaisin palanneesta auringon lämmöstä ja unelmista! Minä pakkaan kaaokseni jälleen ja suuntaan kohti pääkaupunkia. Tämä ihminen täällä, on hyvin innoissaan. 

// Titi

If you would ask me, where I´d rather live, my answer would look like a tree house. A little house up in the air, seeing squirrels climbing and birds flying. A house with a balcony to enjoy the morning coffee. A house with a slide to get down easily. I know, not the easiest place to move in. For that I would of course have a very strong man. Let´s not forget hammoc.

What kind of house you are dreaming of?

// Titi   

Photos: 1 | 2 | 3

MISTÄ SÄ UNELMOIT?

Puhalla ja toivo. Niinhän me aina lapsena tehtiin ja piha oli kuin voikukkameri, äidin mieliksi tietenkin. Tätä palleroa yritin puhaltaa saadakseni hienon kuvan. Kamera toisessa ja kukka toisessa kädessä räpsin kuvia ja puhalsin samaan aikaan. Varmaan aika huvittava näky, kun yritän edesauttaa voikukkien vallankumousta. Tuloksena kuvia nurmikosta, pyykkitelineestä ja ties mistä. Mitä sitten toivoin, kun näin kovasti puhalsin?

Toivoa saatoin Swedish Hasbeensejä ja aurinkoisia vapaapäiviä. En kuitenkaan tyytynyt vain niihin vaan päätin ihan todenteolla alkaa unelmoimaan. Suuria unelmia. Pysähtyä kysymään itseltäni mistä oikeen unelmoin. Oikeasti. Ja kyllähän minulla niitä unelmia riittää, olenhan unelmoija.

Mistä todella unelmoin? Ja mitä unelmia tavoittelen ja miten? Tässä minä olen edelleen, tuon kysymyksen äärellä. Taitaa olla aika päivittää unelmia ja haaveita. Siellä on paljon hyviä, pysyviä etappeja, joista en luovu. Mutta osaa täytyy päivittää ja muotoilla hieman kulmista. Tilaa löytyy myös uusille unelmille. Saas nähdä mihin tämä pohdinta johtaa, mutta yhdessä päivässä sitä ei ratkota. Unelmat syntyvät kahvikupposen äärellä, keskustelujen hiomana ja bussi matkojen inspiroimana. Nämä unelmat kypsyvät öisin ja rakentuvat päivisin. Vaikkakin koen, että olen unelmieni kanssa oikealla polulla, ei tuulettaminen voi pahaa tehdä.

Saatoinpa toivoa talliretkeä, puhaltaessani tuota voikukkaa. Ja saatanpa sellaisen jo ensi viikolla saada. Onnellinen minä. Pienistä asioista se elämä koostuu, mutta suuria on lupa tavoitella. Pitääkin, mutta uskallatko? 

Heitän tämän pallon nyt sulle, mistä sä unelmoit? 

Uskalla unelmoida ja suunnata niitä unelmia kohti. Helpommin sanottu, kuin tehty.

// Titi

We´ve got this flower here which you can blow and wish. Well, that´s what we did as we were kids. So much fun but as you can guess, by blowing out the yard was filled by these flowers whole summer. Mum liked. I picked one up on the other day and blew out. I tried to save a photo out of the situation but found it impossible. I had a camera in the other hand and the flower on the other. Me trying to blow and picture at the same time, ended up with pictures of everything else than a flower.. Well, guess my oneman-photographing skills need some practice or then this just needed a friend to help..

Anyway, if I was so hardly trying to picture the wishing tradition, what did I wish then?

I could wish for a sunny days off, Swedish Hasbeens or a trip to Iceland. The question about wishing went a bit more deeper than those. I started to think what I dream about? What are the dreams I am focusing on and giving an effort to make them happen? 

I am still in front of that question. I have some good dreams and plenny of them I will keep. Some of them I have to fix and update. My head is full of broken sentences and pictures. Thinking. There is room for new dreams too. I am looking forward to see where this dreaming-update-thinking will go. Dreams are born with a cup of coffee, through many conversations and on a quiet moments. I pray, I will get my eyes fixed to the right goal. Sometimes we need to stop and fix the bike and check out the map. That´s where I am now. Even I feel I am on a right path and my dreams are quite rooted, this check is needed.

Little things make life lovely but we´ve got a permission and promise to dream. Be brave enough to dream big. Be brave enough to give time for your dreams to come true. 

Throwing you the ball, what do you dream about?

VAPAAPÄIVÄN ONNI

Onnellinen se, joka osaa vain olla ja ihastella. 

// Titi

A GOOD MONDAY MOOD

Juhannus on ohi. Karmea lause tuo edellinen, melkein särähtää korvissa, eikö? Ainakin leppoisan ja mukavan juhannuksen vieton jälkeen. Lucky me, kauppamme oli kiinni ruhtinaalliset kaksi päivää ja se tarkoitti omalla kohdallani ripeää katoamistemppua Kuopiosta.

No, mutta sitten tuli tämä maanantai. Luustooni sörkittiin jälleen yksi ruuvi lisää, näin maanantaiaamun kunniaksi. Vaikka toinen puoli naamasta oli puutuneena korviin asti, ei se häirinnyt  hyvää fiilistä. Osittain siksi, että ruuvin poraaminen sujui nopeammin ja helpommin kuin aiemmin. En päässyt pelottelemaan asiakkaita pullottavalla poskella, sillä turvotus hävisi parissa tunnissa. Ihme siis tapahtui! 

Juhannus oli kaunis ja puuroinen ( söin liian monta lautasellista riisipuuroa, se vain on niin hyvää..), jonka voimin sitten eletään tämä viikko. Muistojen vai puuron voimalla, miten päin se nyt menikään.. Huominen onkin aikaa nukkua pois kerrytettyjä univelkoja ja kaivaa esiin tiskipöydän pinta. Valmistautua uusiin kesäretkiin ja kahvihetkiin. Kylläpäs se rimmas. Alla kuva juhannukselta, räpsäisty iphonella, mutta ei anneta sen häiritä. Palataan huomenna taas canonin pariin ja vapaapäivä fiiliksiin.

 Miten sun juhannus meni?

 // Titi

AT MUM`S BACKYARD / KUKKAÖVERIT

Ajattelin sitten kerralla täräyttää kukkaöverit. Ihan vain näin juhannusviikon kunniaksi. Oma parvekkeeni ei aivan vedä vertoja äidin pihamaalle, mutta eiköhän sekin tuosta taas vehreydy, kunhan kalusteet ja kasvit löytävät takaisin paikoilleen. Maalaus on nimittäin ohi!

 

Ennen parvekkeelle palaamista on aika kesäretkelle. Onnea on tarttua hyvän auton rattiin ja suunnata kohti yöttömiä öitä. Rakastan valoisia öitä auton ratissa, siinä on sitä jotakin kesäistä tunnelmaa. Autolla ajaminen on tämän kesän harvinaista herkkua, joten ajattelin ottaa siitä kaiken ilon irti. Aion laulaa kovaa ja korkealta ja pysähtyä valokuvaamaan lehmiä. Nauttia siitä maisemasta ja fiiliksestä.  

Näiden kukkasten saattelemana toivotan teille ihanaa ja kaunista Juhannusta ! 

 // Titi

Ps. Missä välissä kesä ehti näin pitkälle? 

LIVINGROOM TASTE

Sunnuntaisen kenkävaahtoilun jälkeen, ajattelin ottaa hieman rauhallisemmin. Olen saanut nauttia kevyestä kesäsateesta matkalla töistä kotiin. Ja poutapilvistä, jotka himmentävät kotinivalaistuksen. Näin kesällä, elän lähes luonnonvalon varassa. Paitsi iltakokkaillessa, sillä polttimot ovat edelleen vaihtamatta ja uusi tulokas pahvilaatikossa. Jotenkin en vain näytä pääsevän yli tästä välivaiheesta. Kuitenkin, tuo kattovalon päällä pitäminen kesällä, tuntuu rikokselta. Nyt kun sitä valoa pitäisi olla, ainakin minun kesälogiikkani mukaan.




Pakko kyllä tarttua tähän olkkarin villamattoon  Olen ollut siitä super-onnellinen. Varsinkin nyt kun olkkarissa on tullut hengailtua normaalia enemmän (parveke on maalauksen alla) ja tuijoteltua ympärilleen.. Hamusin sen itselleni jollain alennuskupongilla, ja olen ollut erittäin tyytyväinen. Maailman pehmein se ei ole, mutta toimiva ja likaa hylkivä. Okei, no siihen sumutettiin likaahylkivä suoja, joten vesipisara jää pinnalle poimittavaksi.

Ihanaa alkavaa juhannusviikkoa! Mitä suunnitelmia teillä on jussiksi? 

// Titi

Sohvapöytä - teetetty, matto - Anno, Pandora, Kodin1, rahi - äidin tekemä, Tv-taso - Ikea Ps.

CLOG CRUSH

Olen myyty. Itse asisassa olin myyty jo viime kesänä. Tapasin aivan ihnanat pastellinsävyiset puukengät, joihin kukkaroni nyörit eivät antaneet myöten. Tutkiskeltuani asiaa, veikkaan niiden olleen Swedish Hasbeensit. Viime yönä iski totaalinen puukenkähimo ja kolusin netin läpi ihastuen korviani myöten. Olen hiljattain kierrellyt kauppoja ja katsellut nahkaisia sandaaleja. Puukengät ovat  kuitenkin syöpyneet niin tiukasti verkkokalvolleni, etten näytä löytävän vaihtoehtoja. Tämä ongelma minulla on joka jutun kanssa, kun olen jotain päähäni saanut, niin olen sitten mielummin ilman kuin ostan -vähänniinkuin- vaihtoehdon tilalle. Tekee asioista toisinaan hieman haasteellisia. Hehee.

Swedish Hasbeensit ovat olleet 70-luvun hitti ja ne otettiin 2006 uudelleen tuotantoon. Kaikki ei ole yhtä ruusuista kuin ennen vanhaan, sillä SH:n sivujen mukaan kengät valmistetaan edelleen Ruotsissa, samassa pikkutehtaassa kuin retroaikakaudellakin. SH:n ja H&M:n yhteistyö (SH suunnitteli Hennesille joku vuosi sitten rajoitetun erän kenkiä) paljasti, että ainakin osa kengistä valmistetaan Romaniassa.

Ruotsi, Romania, no R:llä alkaa molemmat..Mutkia on taidettu vetää suoriksi SH:n puolelta. Ihmettelen, miten tämä ei ole tullut aiemmin ilmi. Hyvää näissä on ehdottomasti se, että ne on tehty luonnonmateriaaleista joka on minusta super juttu. Luonnonmukaisesti värjätty nahka ja aito puu tekevät niistä elinikäiset kaverit. Puun kolhuuntuessa sitä voi hioa, ja oliiviöljyllä voi silotella kengät ennen käyttöä. Vaikka yritys ei aivan läpinäkyväksi tuotantoaan ole saanutkaan ( mikä harmittaa,sillä ei kai todellista valmistusmaata ole niin vaikeaa mainita?! ), en silti aio heittää sille rukkasia. Tuotannossa sekä materiaaleissa on paljon paljon hyvää. Jos vertaa muihin kenkävalmistajiin, uskon, että SH pääsee pitkälle jo näillä eväillään. Jos olot ovat väitteiden mukaiset, on mielestäni hyvä työllistää romanialaisia.  Toki mieleen tulee kuljetuksen ekologisuus, mutta en ala siitä nyt saarnaamaan. Asioilla on aina kymmenen puolta. Itse pyrin eettisiin ja ekologisiin valintoihin, joskin kukkaroni sitä valtavasti ja valitettavasti rajoittaa. Uskon mös, että pienillä teoilla on merkitystä. Harvoin saat ekologisuutta ja eettisyyttä samaan pakettiin, joten on oltava iloinen, että matskut ovat näissä kengissä kunnossa. Jos kengät kolahtavat, kannattaa käydä kuolaamassa näiden kuvien äärellä.

Hahaa ja sitten ässänä hihassa, meillä on oma suomalainen Terhi Pölkki! Hänen kenkiään olen ihastellut aiemminkin, ja nyt jälleen puukenkä buumini edessä, palasin Terhin nettisivujen ääreen. Suomessa ja Portugalissa valmistettu ja tietysti luonnonmateriaaleista. Lupaavat vielä hyviä työolosuhteita ja sopimuksia työntekijöille. Jee! Tälläisiä tuotteita haluaisi kannattaa. Hintaeroa Terhin ja SH:n kengille kuitenkin kertyy hieman. Arvo kysymykset taitavat mennä tasan, mutta pointsit menee multa suomalaiselle Portugalin maininnasta.

Tämän pitkän monologin jälkeen kysynkin teiltä: Onko teillä kokemuksia puusandaalien käytöstä? Huomioitko ekologisuutta / eettisyyttä sisustus- ja vaatevalinnoissasi?

Luettuani kokemuksia blogeista, ymmärtäisin, että merkillä on väliä. Laatukopoissa on kiinnitetty huomiota puunjoustavuuteen ja ergonomiseen muotoiluun. Juoksutennareitahan näistä ei tule, sellaiset minulla jo on. Lähinnä kaipaisin varvastossuolle sijaisia. Tämän hetkinen kesäkenkä varastoni komeilee niukkuudellaan. Nahkaiset varvastossut sujahtavat jalkaani joka päivä, ellei sada. Joskus silloinkin. 

Toivottavasti löytyy muitakin puusandaali intoilijoita. Olisi hurjan kiva kuulla kokemuksia. 

Kuvat: Pinterest, Pinterest, Pinterest

Tieto: täältä, täältä ja täältä

// Titi 

KAHVITELLEN

Hörpimme kahvia tuulessa ja inspiroiduimme langoista ja ties mistä muusta kivasta. Se oli pitkän kahvin mittainen vapaapäivä kaiman kanssa, josta olen hurjan iloinen. Taidan täyttää tämän blogin näillä kahvikuppi kuvilla. " En ymmärrä, miksi jokainen kahvihetki pitää julkaista"... Niinpä. Tässä minä syön omia sanojani ja totean samalla, että on kivaa tallettaa hetkiä arkistoon, jotta muistaa olla kiitollinen niistä vielä myöhemminkin.

Kahvinmakuista viikonloppua! Omat vapaapäiväni ovat tältä viikolta lusittu, joten seuraavan kerran näitä pitkiä päiviä nautitaan jussina.

// Titi

I had a lovely day off with Tiia. We had tasty italian food, coffee on a windy terrace and inspiring conversations. I am so inspired by her company, let´s see where our inspirational ideas lead. Perhaps you´ll find me kinitting in a park or sewing wherever. 

Well, I seem to fill up this blogwith my coffee cup pictures. Sorry for all of you who think as i used to think " what´s the point of blogging about every coffee break." And here I am eating my own thoughts and words, blogging about my coffee breaks. They just are those pretty little moments I count and wanna hold on my memories, be thankful of.  

Have a coffee filled weekend !

// Titi

SECRET GARDENS AND BROKEN LIGHTS

  Keep smiling, finding and exploring.  

// Titi

VIRNISTÄVIÄ HEMMOJA

Ymmärrän patsaita, en ymmärrä patsaita, ymmärrän.... Välillä toetan itselleni, kuinka en vaan voi käsittää patsaita. Varsinkaan puutarhojen täydeltä, kuten keski-Euroopan puutarhat näyttävät olevan. Sitten toisaalta, ymmärrän niitä. Ne voivat olla todella upeita ja joskus jopa hauskojakin. Taiteellisia. Voisin nähdä torson olohuoneessani (en kyllä juuri tässä asunnossa, mutta.) ja voisin jopa nähdä sellaisen ehkä puutarhassanikin, mutta yhtenä kapaleena. Tälläiset viemarikaverit viihdyttäisivät myös Kuopion keskustaa. Ota sitten tästä päästä selvää, pitääkö vai eikö. Ehkä nämä ovat joku aikuistumiskysymys, vähän niin kuin liköörisuklaista pitäminen. 

No, mutta nämä Bratislavan nuket ja patsas piristivät keskiviikkoani, maattuani puolitoistapäivää sängyssä. Suuhuni tungettiin ruuvi, jonka seurauksena vedän väsyttäviä antibiootteja. Piristystä kaivattiin. Talonyhtiöni parvekkeita maalataan juuri, joten se siitä parvekesisustamisen innostuksesta. Olin nimittäin juuri ehtinyt raahata taulut, kasvit ja tyynyt sinne.. Good timing!

Tsemppiä viikkoosi!

//Titi

OI TÄTÄ VOHVELIKESÄÄ

Ajattelin jakaa teille asian, joka kuuluu lähtemättömästi joka kesääni. Vohvelirauta. Niin kauan kuin muistan, olemme paistaneet vohveleita ja lettuja naapurin Emman kanssa. Rauta oli kuumana ja me keksimme mitä ihmeellisimpiä juttuja näiden vohveli- ja lettuhetkien ympärille. Aina emme aivan onnistuneet ja jo istuessamme rannalla lettukasan kanssa, huomasimme ripauttaneemme suolaa hieman enemmän kuin hyppysellisen. Vohvelit tuovat minulle joka kerta mieleen Emman. Ihania lapsuusmuistoja, joita vaalimme paistamalla näitä vohveleita vielä aikuisinakin. 

Rakkaussuhteeni vohveleihin vain syvenee kesä kesältä. Tämän vuoden vohveli-kauden avasin Emilian ja hänen poikaystävänsä kanssa. Tästä se vohvelikesä alkaa! Taikinaa voi varioida lorauttamalla perinteistä vichyä, mehua, kaakaota tai mitä ikinä keksii. Lisukkeilla voi kursailla, mutta ainakin oman kieleni vie parhaiten mennessään tuoreet marjat ja vaniljajäätelö.  

Kaavailin lettukestejä valmistujaisiinikin aikoinaan, mutta hankalan toteutuksen myötä luovuin ideasta. Ehkä sitten häissä tai viimeistään hautajaisissa.

Mikä juttu kuluu sun kesäperinteisiin? 

// Titi

Tässä meitsin vohvelitaikinan ohje, jota on raudan väliin kauhottu rakkaudella jo vuodesta 1999.

PARVEKE ESPRESSO

Jälleen vapaapäivä ja sen tuoma autuus. Pitkät kesäaamut ovat ehdoton suosikkini ja lähes jokapäivän kohokohta. Ne ovat myös iltavuorolaisen herkkua. Kuinka kiitollinen olenkaan ex-kämppiksilleni nuista parvekekalusteista. Ostimme aikoinaan Ikeasta tuolit ja pöydän parvekkeellemme porukalla ja kummasti koko kalusto matkasi kanssani 400 km tänne itään, muiden matkatessa 10km. Ne ilahduttavat kovin, sillä lasitetulla parvekkeella juo kahvit vaikkei olisi niin täydellinen sääkään. Tuo kalusteryhmä tuo myös vahvasti mieleen ihanat kämppikseni ja heidän kanssaan jaetut ajat. Tippoja valuu kahvikuppiin, jos liikaa alkaa pohtia menneiden aikojen autuutta. Tällä viikolla olen liioiksikin sortunut pohtimaan aikaa ennen Kuopiota, niiden tippojen kera. Tämä taitaa tarkoittaa sitä, että on aika suunnitella uutta kesäretkeä.

Jos jotain pitäisi opetella, se on kasvien hoitoa. Tapoin viikossa violetin kukkasen, joka vilahti ainakin Thankful-postauksessa. Ja minä kun pidän kukista. Ikean viherosaston kukat huutavat tarttumaan ja uskomaan, että kyllä sinä meidät hengissä pidät. Ollessani odotetulla kesäretkelläni Oulussa, majoitin samaan aikaan pääsykokelaita. Heidät tapasin pikaisesti maanantai iltana ja sain lahjaksi tuon parvekettani koristavan kasvin. Ai, että se on ihana! Tyylikäs. Nyt opettelen sen hengissä pitoa, ettei liilan kukan kohtalo toistu. Vinkkejä saa antaa tälle poropeukalolle.

Ihanata viikkoa! Toivottavasti kuulemme pian.

 // Titi 

I am enjoying the long mornings. That´s the huge plus when working evening shifts. Long mornings are absolutely the favorite part of the day. Especially on the summer time. We bought these balcony chairs and table with my ex-flatmates and somehow they turned to travel with me to the East. I am thankful. So lovely to sit at the balcony and be reminded of the moments we shared past then. Miss that time too much. To be honest, I´ve been thinking about those past years lately a lot. I kinda takes me to a shady mood. Well, it means that I need to plan a new trip. 

And if I need to learn something during the summer, it is how to keep plants alive. I killed the violet flowers you probably saw in the Thankful-post. While I was on my long waited trip in Oulu, there was some entrance examers at my house. They gave me lot of things but one of them was this lovely plant. I am so bad in taking care of plants. I love them and every time I past the Plant-section in Ikea I fell they are screaming for me to pick them up. 

Give me tips of how to keep this one alive. 

Enjoy the becoming week! I wish to hear from you. :)

// Titi

WU-CAMPUS / JATKOA JÄLLEEN

Nämä oranssit toimistorakennukset olivat yksiä mielenkiintoisimmista ja omista suosikeistani. Pidän niiden väristä ja raakalauta pinta on hauska. Aluksi ajattelin, että rakennus on kesken, kunnes totuus valkeni. Raakuus tuo sopivaa kontrastia. Nuo puut vanhenevat varmasti kauniisti. Pidän yleensäkin "raa'asta" meiningistä, joten tämä kyllä uppoaa minuun. Edelleen ihmettelen kuinka hauskoja ja jokainen omalla tavallaan yllättäviä kampuksen rakennukset ovat. Pieniä yksityiskohtia myöten, huomatkaa nuo viillot ikkunoiden jatkeena. Mitä mieltä olette? Sopivasti raakaa vai keskeneräistä?

 

// Titi

Let´s get back to the WU-campus buildings. These orange office-buildings were also one of my favorites. I like the color, and raw wood. I generally like "raw" things in design so it´s not a surprise for me to like these. Even I first thought the building was unfinished. How does it look for you, unfinished or stunning?  

// Titi

RIKKOUTUNEEN KEHYKSEN (etelä) KOREA ELÄMÄ

Heipä hei Kesäkuu!

Jos en ole viikkaaja, olen ripustelija. En myöskään löydä koruja ylleni, elleivät ne ole esillä, tai vähintään helposti saatavilla. Nurkissani pyöri vanha muutoissa rikkoutunut ja kolhiutunut kehys. Löysin sille jatko-elämän korutelineenä. Näinpä joka puolella huushollia lojuneet helytkin saivat virallisen paikan.

Todellisuudessa tämä korukehys sijaitsee eteisessä, peilin vieressä tietenkin. Siellä minne aurinko ei paista. Siitä syystä kehys seikkailee olohuoneessani näiden kuvien ajan.  Hassua, miten tuo "ei-niin-upea-tapetti" sopii tunnelmaan. Mummola meininki.

Kehyksen sisällä oleviin metallikoukkuihin on kätevä ripustaa korut. Metallia saa taivuteltua niin, etteivät korut tipu. Kannattaa olla hellä, sillä liian tehokas vääntely saattaa katkaista väkäset (aiempien kehyskokemusten tuomalla kokemuksen äänellä.) Mieleni on nyt tyytyväinen, hyvä puu ei mennyt polttopuiksi tai varsinkaan kaatopaikalle.

Tätä telinettä on helppo jatkokehittää. Voisi nikkaroida taustalevyn puusta johon vasaroida nauloja ja erilaisia koukkuja. Minulle riittää tämä, paikka koruille joita arkena käytän, loput saavat hengailla laatikossa.

Kehyksen sisässä on helppo pitää vaihtuvaa näyttelyä tai muistilappuja. Kuten kuvasta huomaa, lempivärini kulta ja musta pääsevät elämään yhdessä. Silmä lepää.

Tuolle kehykselle keksisi monta käyttötapaa. Seuraavaksi se voisi toimittaa ilmoitustaulun virkaa tai tarjotinta. Lisää jatko-elämää luvassa.

//Titi